Virnuilevia virtahepoja ja puissa lojuvia leijonia

Serengeti, Tansania. Vaihtelevaa pilvisyyttä. 26 astetta. Lomafiilis 168%

Tiistaina heräilimme jo ennen kello seitsemää, sillä lähtö koko päivän game drivelle olisi jo kello kahdeksalta. Maistuvan aamiaisen jälkeen otimme hotellilta lounasboksit mukaamme ja hyppäsimme reppuinemme Isacin kyytiin. Vuorelta laskeuduttuamme lähdimme ajelemaan kohti Serengetin taivaanrantaa. Startatessamme alkoi satamaan vettä, mutta onneksi sade loppui heti vähän ajan päästä savannille päästyämme ja keli alkoi vähitellen kirkastumaan.

Olemme jo nyt kolmen safaripäivän jälkeen huomanneet sen, että tässäkin hommassa ruokahalu kasvaa syödessä, joten vaikka ensimmäisenä päivänä kaikki safarilla vastaantuleva tuntui upealta ja uudelta sekä pysähtymisen arvoiselta, niin enää neljäntenä päivänä ei ihan jokaisen norsu-, kirahvi- tai impalalauman kohdalla tuntunut tarpeelliselta pysähtyä ottamaan kuvia. Useimpien täällä vierailevien tavoitteena on päästä näkemään safarilla vähintään se legendaarinen Big Five eli leijona, leopardi, sarvikuono, norsu ja puhveli. Meillä viisikosta on vielä näkemättä sarvikuono, mutta toivon mukaan pääsemme ihailemaan sitäkin, kunhan palaamme keskiviikkona Ngorongoroon, missä sarvikuonojen näkemiseen on kuulemma parhaat mahdollisuudet. Muita eläinlajeja olemme kyllä jo päässet näkemään tosi huiman määrän ja jossain vaiheessa lopetin yksinkertaisesti lajien laskemisen, kun niitä alkoi oikeasti tulemaan lisää kirjaimellisesti joka oksalta ja pusikosta.

Tiistain huippuhetkiin kuului ehdottomasti muutamat pysähdykset Serengetiä halkovilla pikku joilla. Tai ehkä noita voisi paremminkin kutsua puroiksi. Mutta olipa upeata seurata, kuinka kymmenittäin virtahepoja lojui pahalta tuoksuvassa mutaisessa vedessä pärskytellen ja välillä toisiaan tönien. Muutamat yksilöt nousivat ylös joelta ja juosta jolkuttelivat heinikön seassa seuraavalle kosteikolle. Näimme myös pari krokotiilia kyttäämässä rannan savikossa ja tietysti ruohikon seassa vilisti runsaasti näitä jo tutummiksi tulleita lajeja, kuten norsuja, kirahveja sekä antilooppeja.

Paikallisilla leijonilla on tapana kivuta vuorokauden kuumimpina hetkinä lepäilemään johonkin ylemmäs suojaan kärpäsiltä ja kosteudelta. Niinpä näimme useita leijonia lojumassa puiden oksilla ja kallioiden kivenlohkareiden päällä. Kieltämättä noita näkymiä katsellessa alkoi mielessä soimaan muutamien vuosien takainen Ultra Bran korvamato: Savanni nukahtaa iltapäivän aurinkoon… ;)

Illalla hotellille palattuamme pyysin paikan managerilta luvan testata kamerakopteria hotellin yläpuolisella tasanteella. Onneksi hieman epävakaisen ja osittain sateisen päivän lopuksi tuli pieni tyynempi hetki, joten pääsin vähäksi aikaa testaamaan, että kopteri toimii kunnolla. Hotellin henkilökuntaa kopteri tuntui myös kiinnostavan kovasti, joten sain tasanteelle mukaani runsaslukuisen yleisön, joka ihmetteli silmät ymmyrkäisinä moista kummaa lentävää laitetta. Sinänsä harmi, ettei kopteria ole voinut käyttää tuolla kansallispuistoissa juurikaan missään, sillä savannilla ajeltaessahan on kiellettyä poistua ulos autosta, mikä on luonnollisesti ihan ymmärrettävää. Ja ihan niin paljon ei lentäminen ja ilmakuvien ottaminen savannilta kuitenkaan kiinnosta, että olisin valmis syöttämään itseni heinikossa mahdollisesti vaaniville leijonille. Onneksi safarikuskimme Isac tuntuu myös tosi innostuneelta kopterista, joten uskoisin, että hän vielä etsii keskiviikkona jonkun paikan savannilta, missä pääsemme sillä lentämään ja ottamaan ilmakuvia, jos vain sää ja tuuli muuten sen sallivat.

Ihan kaikilla matkailijoilla ei kohtaamiset luonnon ja leopardien kanssa ole sujuneet aivan yhtä upeissa merkeissä, kuin meillä. Kuulimme nimittäin hotellille palattuamme, että eräs safariautoporukka oli lounaspysähdyksellä vessaan sisälle mennessään törmännyt leopardiin, joka oli luonnollisesti aiheuttanut tilanteessa kauhua ja sekasortoa. Liekö otus mennyt tuonne toiletin sisälle janoa sammuttamaan, mutta aikalailla väärässä paikassa se siellä kyllä oli. Eläimet täällä luonnonpuistossa ovat kyllä tottuneet autoihin, mutta koska muuten täällä on kiellettyä liikkua jalkaisin lähes kaikkialla, niin vastaan tuleviin ihmiseen ne eivät osaa oikein suhtautua oikein millään järkevällä ja turvallisella tavalla. Onneksi me saimme ihailla leopardia kuitenkin turvallisesti auton kyydistä eikä naamat vastatusten vessan ovella!

Tiistai-iltana kävimme Sopa Lodgen illallisella toistamiseen ja ruoka on täällä ollut tosi hyvää molempina päivinä. Neljän ruokalajin illallisten jälkeen ei kyllä ole tarvinnut unta houkutella, sillä tällaisina sisätyöläisinä, kuten mekin Jaanan kanssa, emme ole tottuneet olemaan kymmeniä tunteja vuorokaudesta ulkona, mikä jysäyttää kyllä kehoon sellaisen raitisilmamyrkytyksen, että oksat pois.

Mutta nyt vielä nautiskellaan vähän aikaa safarilla olosta. Sansibarilla ehtii sitten levähdellä. Nyt katsotaan tämä safari loppuun saakka ja koko rahan edestä. Ja siltä kyllä tuntuu, että näille kokemuksille on vaikea laittaa hintaa. Ovat ne sen verran vaikuttavia.