keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Komeita koralleja ja kaupanhierontaa ilmakuvista

Sansibar, Intian valtameri, Tansania. Kyllä tarkenee, paidankastelukelit. 33 astetta. Lomafiilis 169%

Keskiviikko avautui edellisen päivän tapaan aurinkoisena ja kuumana. Aamiaisella käytyämme aloimme pakkailemaan snorklausvehkeitä, sillä lähtö edellisenä päivänä varaamallemme snorklaussafarille oli jo kello 10.30. Meidän lisäksemme samaan kyytiin oli lähdössä mukaan toinenkin pariskunta, brittiläinen keski-ikäinen aviopari. Aluksi kokoonnuimme sovittamaan räpylöitä hotellin rannalle vesiurheilukeskukseen, mistä sopivat läpsyttimet löydettyämme sitten siirryimme respan eteen meille tilattuun autokyytiin.

Autolla hotellin huoltohenkilökuntaan kuuluva kaveri kuljetti meidät lyhyen matkaa kohti pohjoista, missä käännyimme keskeneräisen hotellityömaan portista sisään ja ajelimme alas lähemmäksi rantaa. Siellä nousimme autosta ja aloitimme lyhyen kävelyn rantakallioiden portaita pitkin alas rantahietikolle, missä vene jo näytti odottavan meitä kyytiinsä. Rantavedessä kohti venettä kahlaillessa näkyi selvästi, kuinka kirkasta vesi oli, joten olimme melkoisen täpinöissämme, koska tiesimme, että hetken päästä saisimme toivottavasti ihailla upeita vedenalaisia näkymiä.

Muutaman minuutin venekyydin jälkeen olimme jo atollien suojaamalla laguunilla, missä vene ankkuroitiin paikalleen ja pääsimme hyppäämään veteen. Onneksi kaikki etukäteisodotukset palkittiin ja veden alta paljastui varsin mukavia näkymiä värikkäille koralleille ja runsaasti erilaisia kaloja eri kokojen ja värien variaatioina. Snorklausoppaamme kuljetti meitä melkoisen useita satoja metrejä pitkän reitin läpi koralliriutan, mutta oikeastaan kaikista parhaat näkymät ja kirkkain vesi oli heti siinä veneen lähellä, missä laskimme ankkurin alas. Sinänsä hyvä oli, että meillä oli opas, jonka perässä piti ja sai uida, sillä osa koralleista oli lähes veden pinnassa, joten paikallinen kaveri osasi kuljettaa meidät läpi terävien riuttojen ilman, että kukaan osui koralleihin itseään loukaten. Kerran tosin onnistuin valokuvaa sommitellessa potkaisemaan oman jalkani ilmeisesti matalassa vedessä lilluvaan tulikoralliin, joka on eräänlainen pehmeä kasvin kaltainen koralli, mutta pientä nokkosen polttamaa lukuun ottamatta siitäkään ei sen suurempia ongelmia aiheutunut. Ohessa muutama kuva tuolta laguunin vedenalaisesta väriloistosta.

Aamulla ennen snorklaamaan lähtemistä oli hotellihuoneen puhelin soinut ja vastatessani paljastui, että hotellin manageri David oli saanut näytettyä edellisenä päivänä ottamani ilmakuvat omistajille, jotka olivat pitäneet niistä erittäin paljon. Niinpä David pyysi minua vielä mahdollisuuksien mukaan ottamaan muutaman kuvan vielä hieman eri suuntiin siten, että hotellin huvilat ja muut rakennukset näkyisivät niissä paremmin. Hän lupasi, että voisimme sitten neuvotella kuvien käytöstä ja siitä, miten he voisivat hyvittää meille sen, että loma muuttui hetkeksi aikaa työnteoksi.

Iltapäivällä kävin siis lennättämässä kopteria vielä uudemman kerran ja otin jälleen uusia kuvia hotellin rantanäkymistä. Valmiit kuvat Davidille näytettyämme sovimme hänen kanssaan, että vaihtokauppana pieniä luksuspalveluita vastaan he saisivat nuo kuvat sisäiseen käyttöönsä, mutta jos he päätyisivät käyttämään kuvia myös ulkoiseen markkinointiinsa, niin korvauksesta sovittaisiin myöhemmin sähköpostitse erikseen. Saapa nyt nähdä missä ja milloin noita meikäläisen eilen ottamia kuvia alkaa näkymään? Joka tapauksessa meillä on esimerkiksi huomenna lähtöpäivänä privaattilounas rannalla omassa luksushuvilassa, jossa saamme evästellä ihan kahdestaan parhaaseen Honeymoon-tyyliin.

Ruoka täällä Sansibarilla eli siis käytännössä hotellillamme Breezesissä on kyllä ollut koko ajan erittäin maukasta ja tasokasta. Tuoretta merenelävää ja maukkaita liharuokia on ollut koko ajan tarjolla suorastaan ylenpalttisesti. Vaihtelua ja valikoimaa on ollut sopivasti ja koko ajan on ollut enemmänkin ylensyömisen ongelma, kuin että olisi ollut hankalaa löytää itselleen sopivaa ja maistuvaa evästä. Sama tilanne oli jo safarin aikana, joten ainakin me olemme kokeneet, että ruoan taso täällä on ollut kaikin puolin erinomaista.



Keskiviikkoiltana menimme tälle reissulle viimeistä kertaa Breezesin illalliselle, minkä jälkeen kävimme kävelemässä hetken hotellin edessä rantahietikolla pimeässä yössä. Hotellin henkilökunta oli virittelemässä sinne nuotioita illan Bonfire-teemaa varten, joten otin tuolta rannan pimeydessä tulia virittelevistä pojista muutaman mielestäni mukavan valokuvan. Afrikan taivaan tuhannet kirkkaat tähdet, rantaan iskevät Intian valtameren aallot ja ilmassa kieppuvat nuotion kipinät. Aika upea päätös todella hienolle lomareissulle.

Koko tämän matkan ajan on blogissa päässyt äänestämään savannin upeinta otusta. Voiton näkyi ottaneen ansaitusti norsu, joten Afrikan reissumme savannin viralliseksi kuninkaaksi julistetaan nyt ansaitusti elefantti. Kiitoksia kaikille äänensä antaneille.

Nyt tämä lomareissu alkaa vetelemään viimeisiään. Huomenna torstaina kirjaudumme Breezesistä ulos puolen päivän aikaan ja kyyti Sansibarin lentokentälle lähtee puoli kahdelta. Lento Sansibarilta Keniaan Nairobiin lähtee myös toivottavasti aikataulun mukaisesti kello 16.40, mikä on tietysti Afrikan huomioiden aina vähän epävarmaa, vaikka lentoyhtiön nimi onkin Precision Air. Nairobista KLM:n jatkolento lähtee yötä vasten kohti Amsterdamia, mistä aikataulujen mukaisesti olemme toivottavasti perjantaiaamuksi kotimaassa Helsingissä. Ja siitä sitten vielä hujaus kohti pohjoista.

Eli tältä osin matkanpäältä tehdyt blogipäivitykset alkavat olla tässä. Kotona pitää varmaan vielä koota ajatuksia ja tunteita koko reissusta ja tehdä jonkinlainen lopputiivistelmä lomasta. Mutta jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että takana on yksi parhaista, ellei jopa kirkkaasti paras lomareissu.

Jambo! Kyllä kannatti tulla!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Punanahkaista perhosjahtia


Sansibar, Intian valtameri, Tansania. Kuumaa, siis hot, hot, hot. 34 astetta. Lomafiilis 166%

Tiistaipäivänä heräilimme aurinkoiseen aamuun jo totuttuun tapaan joskus noin kahdeksan jälkeen. Breezesissä aamiaiselle ei onneksi ole kova kiire, sillä aamupalaa on tarjolla aina puolikymmeneen saakka, joten kävimme pistämässä murua rinnan alle leppoisalla, tropiikkiin sopivalla hitaalla tahdilla ilman kiirettä. Onneksi mahataudin viimeiset vinkeetkin alkoivat olla kokonaan kehosta karkoittuneena, joten päätimme käyttää nämä viimeiset tämän reissun lomapäivät auringossa löhöilyyn ja mukavaan puuhasteluun, mikä käytännössä tietysti tarkoitti sitä, että Jaana asettui kämppämme ulkoterassille aurinkotuoliin lukemaan kirjaa ja itse painuin hotellin vehreään puutarhaan kuvaamaan kaiken maailman lentäviä otuksia. Tiistain keli tuntui olevan loistava heti aamusta alkaen ja lämpömittari nousi yli kolmenkymmenen heti aamupäivän aikana, joten pörriäisiä ja monenlaisia muita hyönteisiä tuntui olevan kovasti liikkeellä ilmassa.

Aika nopeasti huomasin, että omalta terassilta saattaisi saada myös ne parhaat valokuvatkin napsittua, sillä aina kun kävelin terassimme ohi perhosia tai sudenkorentoja jahdaten, niin Jaana muisti mainita, että täällä niitä kyllä pörrää, mutta tyhjänkö perässä sinä siellä kauempana laukkaat. Niinpä aikani ympäri puutarhaa juostuani annoin periksi ja totesin, että turha sitä on merta edemmäs kalaan lähteä. Ohessa siis muutama ihan omalta partsilta näpätty perhoskuva. Omalla terassilla kuvaamisessa on myös se hyvä puoli, että ilmastoitu hotellihuone kylmine minibaarissa odottavine oluineen on siinä vieressä vain parin askeleen päässä odottamassa, kun kuumuus alkaa liikaa ahdistamaan.

Iltapäivän ratoksi kävin myös lennättämässä kamerakopteria hotellin biitsillä, mistä näpsin muutamia ilmavalokuvia eri suuntiin ihan omaksi ilokseni. Koska kuvat onnistuivat varsin hyvin, päätin kuitenkin käydä näyttämässä niitä myös hotellin johtajille, jotka katselivat varsin kiinnostuneina omaa aluettaan uudesta näkökulmasta yläilmoista. Kopioin kuvien matalaresoluutioversiot hotellin toiselle managerille, espanjalaissyntyiselle Davidille, joka aikoi näyttää kuvia hotellin omistajille, joiden uskoi olevan kiinnostuneita niistä. Sovimme, että hän palaa asiaan, kunhan omistajat ovat kuvat nähneet.

Uimassa oli tietysti pakko käydä näin kuumana päivänä, mutta allasvesikään ei oikein tuntunut enää jäähdyttävän, koska sen lämpötila oli myös noussut helteessä varmasti lähelle 30 astetta. Itse kävin välillä pitkin päivää ilmastoidussa hotellihuoneessamme käsittelemässä kuvia ja samalla sain jäähdyteltyä oloani, mutta Jaana vietti miltei koko pitkän päivän ulkona aurinkotuolissa makoillen, lueskellen ja torkkuen. Ehkä olisi Jaanallakin kannattanut pitää auringonpalvonnassa pieniä pausseja, sillä illalla pimeyden alkaessa alkoi hänellä nahka punottamaan siihen malliin, että seuraavana yönä saattaisi olla tiedossa tuskaisia kyljenkääntelyitä.

Illalliselle valmistautuessamme olin jo huolissani siitä, että pystyisikö Jaana kaiken sen punoituksen jälkeen seuraavana päivänä lähtemään snorklaamaan. Onneksi apu löytyi monelle suomalaiselle tuttuun tyyliin Jope Ruonansuun esittämän Tohtori Kaikkosen reseptistä. Eli matka-apteekista löytyi tuubillinen Bepanthenea, jolla Jaana siveli itsensä kaulasta kantapäihin saakka ja kumma kyllä se tuntui auttavan poltteeseen ja myös punotukseen, joten seuraavan yön unet olivat kuin ihmeen kaupalla pelastetut.

Eli ensi kerralla kun pääsette kärähtämään pahasti auringossa, niin kokeilkaapa Bepantheneä. Kyllä Kaikkonen tietää! Ihan illan viimeisenä puuhana kävin vielä kuvaamassa hotelli uima-altaalta virtuaalipanoraaman, jossa  Sansibarin mustan yön tähtitaivas näkyy varsin mukavasti muuten niin viihtyisästi valaistun uima-allasalueen yläpuolella. Panoraama löytyy täältä.

Mutta nyt koisimaan. Edessä on huomenna vielä yksi täysi päivä lomaa, lämpöä ja lustinpitoa. Sillä teemalla mennään loman loppuun saakka ;)