Punanahkaista perhosjahtia

Sansibar, Intian valtameri, Tansania. Kuumaa, siis hot, hot, hot. 34 astetta. Lomafiilis 166%

Tiistaipäivänä heräilimme aurinkoiseen aamuun jo totuttuun tapaan joskus noin kahdeksan jälkeen. Breezesissä aamiaiselle ei onneksi ole kova kiire, sillä aamupalaa on tarjolla aina puolikymmeneen saakka, joten kävimme pistämässä murua rinnan alle leppoisalla, tropiikkiin sopivalla hitaalla tahdilla ilman kiirettä. Onneksi mahataudin viimeiset vinkeetkin alkoivat olla kokonaan kehosta karkoittuneena, joten päätimme käyttää nämä viimeiset tämän reissun lomapäivät auringossa löhöilyyn ja mukavaan puuhasteluun, mikä käytännössä tietysti tarkoitti sitä, että Jaana asettui kämppämme ulkoterassille aurinkotuoliin lukemaan kirjaa ja itse painuin hotellin vehreään puutarhaan kuvaamaan kaiken maailman lentäviä otuksia. Tiistain keli tuntui olevan loistava heti aamusta alkaen ja lämpömittari nousi yli kolmenkymmenen heti aamupäivän aikana, joten pörriäisiä ja monenlaisia muita hyönteisiä tuntui olevan kovasti liikkeellä ilmassa.

Aika nopeasti huomasin, että omalta terassilta saattaisi saada myös ne parhaat valokuvatkin napsittua, sillä aina kun kävelin terassimme ohi perhosia tai sudenkorentoja jahdaten, niin Jaana muisti mainita, että täällä niitä kyllä pörrää, mutta tyhjänkö perässä sinä siellä kauempana laukkaat. Niinpä aikani ympäri puutarhaa juostuani annoin periksi ja totesin, että turha sitä on merta edemmäs kalaan lähteä. Ohessa siis muutama ihan omalta partsilta näpätty perhoskuva. Omalla terassilla kuvaamisessa on myös se hyvä puoli, että ilmastoitu hotellihuone kylmine minibaarissa odottavine oluineen on siinä vieressä vain parin askeleen päässä odottamassa, kun kuumuus alkaa liikaa ahdistamaan.

Iltapäivän ratoksi kävin myös lennättämässä kamerakopteria hotellin biitsillä, mistä näpsin muutamia ilmavalokuvia eri suuntiin ihan omaksi ilokseni. Koska kuvat onnistuivat varsin hyvin, päätin kuitenkin käydä näyttämässä niitä myös hotellin johtajille, jotka katselivat varsin kiinnostuneina omaa aluettaan uudesta näkökulmasta yläilmoista. Kopioin kuvien matalaresoluutioversiot hotellin toiselle managerille, espanjalaissyntyiselle Davidille, joka aikoi näyttää kuvia hotellin omistajille, joiden uskoi olevan kiinnostuneita niistä. Sovimme, että hän palaa asiaan, kunhan omistajat ovat kuvat nähneet.

Uimassa oli tietysti pakko käydä näin kuumana päivänä, mutta allasvesikään ei oikein tuntunut enää jäähdyttävän, koska sen lämpötila oli myös noussut helteessä varmasti lähelle 30 astetta. Itse kävin välillä pitkin päivää ilmastoidussa hotellihuoneessamme käsittelemässä kuvia ja samalla sain jäähdyteltyä oloani, mutta Jaana vietti miltei koko pitkän päivän ulkona aurinkotuolissa makoillen, lueskellen ja torkkuen. Ehkä olisi Jaanallakin kannattanut pitää auringonpalvonnassa pieniä pausseja, sillä illalla pimeyden alkaessa alkoi hänellä nahka punottamaan siihen malliin, että seuraavana yönä saattaisi olla tiedossa tuskaisia kyljenkääntelyitä.

Illalliselle valmistautuessamme olin jo huolissani siitä, että pystyisikö Jaana kaiken sen punoituksen jälkeen seuraavana päivänä lähtemään snorklaamaan. Onneksi apu löytyi monelle suomalaiselle tuttuun tyyliin Jope Ruonansuun esittämän Tohtori Kaikkosen reseptistä. Eli matka-apteekista löytyi tuubillinen Bepanthenea, jolla Jaana siveli itsensä kaulasta kantapäihin saakka ja kumma kyllä se tuntui auttavan poltteeseen ja myös punotukseen, joten seuraavan yön unet olivat kuin ihmeen kaupalla pelastetut.

Eli ensi kerralla kun pääsette kärähtämään pahasti auringossa, niin kokeilkaapa Bepantheneä. Kyllä Kaikkonen tietää! Ihan illan viimeisenä puuhana kävin vielä kuvaamassa hotelli uima-altaalta virtuaalipanoraaman, jossa  Sansibarin mustan yön tähtitaivas näkyy varsin mukavasti muuten niin viihtyisästi valaistun uima-allasalueen yläpuolella. Panoraama löytyy täältä.

Mutta nyt koisimaan. Edessä on huomenna vielä yksi täysi päivä lomaa, lämpöä ja lustinpitoa. Sillä teemalla mennään loman loppuun saakka ;)