Big Five kasassa ja kopteri lentää

Ngorongoro, Tansania. Aurinkoista poutapilveä. 29 astetta. Lomafiilis 175%

Keskiviikkoaamuna heräilimme Serengeti Sopa Lodgessa aamiaiselle vähän kello kuuden jälkeen. Melko aikainen herätys johtui siitä, että ennen aamiaista meidän oli laitettava kaikki kamat kasaan, jotta pääsisimme lähtemään heti syötyämme liikkeelle kohti Ngorongoroa. Siirtyessämme luonnonpuistosta toiseen ajaisimme samalla myös game driven, joten hukkaan täällä ei heitetä yhtään hetkeä.

Tällainen muutaman päivän safari on monessa mielessä varsin hengästyttävä kokemus. Savannin elämää lähdetään katselemaan useimmiten viimeistään aamulla kello kahdeksaan mennessä ja välillä korkeintaan käydään hotellilla syömässä lounasta. Ahneimmat ja innokkaimmat eivät edes hukkaa aikaansa hotellilla käymiseen, vaan nappaavat mukaansa lounasboksit, jotka sitten nautitaan jossain savannilla siihen tarkoitetuilla taukopaikoilla. Ihan missä tahansahan tuolla ei todellakaan voi pysähtyä ruokailemaan, sillä väärässä paikassa ulos eväitään popsimaan asteleva turisti voi hyvin äkkiä muuttua itse villieläinten lounaaksi. ;)

Keskiviikko oli jälleen edellisiin safaripäiviinkin verrattuna samanlaista luonnon parhainta erikoisnäytöstä. Ajomatkalla kohti Serengetin ja Ngorongoron välistä porttia pääsimme taas näkemään monenlaisia savannin eläimiä. Jossain keskellä aavaa savannin heinikkoa shakaali nautiskeli nappaamaansa pientä jyrsijää, toisaalla nuori leijonauros makoili ylhäällä puun oksistossa ja luihun näköinen shakaali jolkotteli jossain yksinäisenä ja kärpästen häiritsemänä mutakuoppaa etsimässä.

Erityisen vaikuttavaa oli nähdä, kuinka jättimäiset miljoonapäiset gnu- ja seepralaumat olivat liikkeellä Serengetistä kohti Masai Maraa Keniassa. Lähellä Serengetin porttia taivaanranta täyttyi yhtäkkiä tummista liikkeessä olevista pisteistä ja kun pääsimme autolla lähemmäksi, oli näky suorastaan huumaava. Miljoonat laiduntavat eläimet olivat joka puolella ympärillämme ja niitä juoksi ajouran yli pitkinä jonoina ja laumoina sekä edessämme että takanamme. Eipä ole koskaan tullut oltua keskellä moista luontonäytelmää, mutta nyt satuimme kerrankin oikeaan aikaan paikalle!

Ngorongoron puolelle päästyämme kävimme lennättämässä kopterikameraa savannin yllä. Valitettavasti ympärillä olevat gnu- ja seepralaumat katosivat nopeasti kauas meistä, joten enimmäkseen oheisessa ilmakuvassa näkyy lähes loputonta savannia. Olisimme lennättäneet kopteria heti luonnonpuiston portilla, mutta puistonvartijat vaativat kopterin käytöstä saman maksun, mitä esimerkiksi BBC:n luontokuvausryhmät alueella kuvatessaan joutuvat maksamaan, joten aivan satoja dollareita ei tuohon lystiin tuntunut olevan järkeä laittaa. Onneksi hieman myöhemmin pääsimme pysähtymään Ngorongoron kraateria ympäröivillä kukkuloilla, mistä pääsimme ottamaan lisää ilmakuvia.

Pienten pysähdysten jälkeen jatkoimme matkaa alas Ngorongoron kraateriin, missä aloitimme jälleen game driven. Kraateri itsessään on jo uskomaton ilmestys, sillä ylhäällä yli kahden kilometrin korkeudessa maastossa on yhtäkkiä huikean näköinen jyrkkäreunainen suunnaton kraaterilaakso, missä eläimet elävät aivan omaa rauhallista elämäänsä, jota häiritsevät korkeintaan safarimatkailijoiden autot ja kamerat. Ngorongoron eläimet eivät vaella joka vuosi Keniaan ja takaisin ympäröivien alueiden eläinten tapaan, vaan niillä on tuolla oma kohtuullisen kokoinen elinympäristönsä, jonka sisällä kaikki elämänmeno tapahtuu.

Alhaalla kraaterissa pääsimme näkemään lähes kaikkia samoja eläimiä, kuten aiemmillakin safariajeluilla. Ainoastaan kirahvit puuttuvat kraaterista, sillä siellä ei kasva sellaisia sopivan korkuisia puita, jotka tarjoaisivat ravintoa noille pitkäkaulaisille eläimille. Himoitsemamme Big Five tuli myös kraaterissa mukavasti täyteen, sillä pääsimme siellä kahteenkin otteeseen seuraamaan sarvikuonojen touhuamista muiden eläimien keskellä.

Lounastauon jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kraaterin toista reunaa, missä nousimme takaisin ympäröivälle vuoristotasangolle. Olimme jo aiemmin päättäneet, että tahtoisimme käydä tutustumassa jossakin Maasai-kylässa ja kun siihen tuolla kraaterin ylätasangolla tarjoutui mahdollisuus, niin tartuimme toimeen. Kuudenkymmenen dollarin hinnasta meille esiteltiin Maasaiden arkea ja samaan hintaan saisimme luvan kanssa valokuvata heidän elämäänsä.

Kylässä saimme seurata aluksi Maasaiden tervetulotanssia ja hetken päästä istuimme jo lehmänlannalla vuoratussa Maasai-majassa, jossa oppaanamme toimiva, hieman huonoa englantia puhuva Maasai-poika esitteli meille heidän tapojaan ja elämäntyyliänsä. Jaana istutettiin pimeässä majassa makoilevan vanhan naisen viereen. Ainoa valo tuolla oli pienestä aukosta sisälle tuleva valonsäde, joka ei tosiaankaan paljoa sisätilaa valaissut. Lyhyen keskusteluhetken aikana muori nousi köhien ylös vuoteelta ja vaikka olimme jo maksaneet kuvaamisesta pyydetyn hinnan, niin muorin lähes hampaattoman suun raosta alkoi kuulua selkeästi sellaisia suhahduksia, jotka muistuttivat kaukaisesti, mutta tunnistettavasti dollari-sanaa. Päätimme poistua majasta oppaan kanssa siinä vaiheessa, kun muori alkoi sihahtelemaan ja syljeskelemään lattialle, joten koimme viisaammaksi jatkaa tutustelua Maasaiden elämään jossain majan ulkopuolella.

Hetken aikaa kylässä kierreltyämme menimme tutustumaan aivan kylän vieressä sijaitsevaan pieneen koulurakennukseen, missä lapset esittivät meille hieman aakkososaamistaan. Tenavat lauloivat meille myös pienen laulun, joka oli kieltämättä varsin liikuttava kokemus, joten poistuimme paikalta takaisin lähellä olevan Isacin safariautolle lähes silmäkulmat liikutuksesta kosteina.

Onneksi Maasai-kylästä oli enää muutaman minuutin ajomatka safarikierroksen viimeiseen majoituspaikkaan Ngorongoro Sopa Lodgeen, mihin majoitummme mukavasti kello viiden jälkeen juuri ennen auringonlaskua kraaterin taakse. Hotelli osoittautui koko kierroksen tasokkaimmaksi ja esimerkiksi uima-allasalueelta on melkoisen komea näköala alas kraateriin. Sisäänkirjauduttuamme kävimme maukkaalla buffetillallisella ja sen jälkeen alkoikin nukkumatti huutamaan omia kutsuhuutojaan varsin vaativalla tavalla.

Eli nyt alkaa safariosuus lomasta olla lopuillaan ja huomenna torstaina on vuorossa siirtyminen autokyydillä takaisin Arushaan, mistä lento Sansibarin saarelle lähtee iltapäivällä. Yksi uskomattoman mahtava osuus lomasta on siis onnistuneesti takana ja toivottavasti toinen erilainen, mutta antoisa edessä. Loma kuitenkin jatkuu mukavasti ja fiilikset sekä lämpötilat ovat yhä nousussa!