Kovasti on virrannut vettä Oulujoessa ja kulunut myös aikaa siitä, kun viimeksi päivitimme tätä kauniin valon metsästyksen matkablogia. Pakko on kyllä myöntää, että reilu vuosi on ollut liian pitkä tauko, joten seuraavalla kerralla ei kyllä passaa jättää näin pitkää väliä. Ei siksi, etteikö kaunista valoa olisi tässäkin välillä ollut tarjolla, vaan siksi, että suomalainen talvi on yksinkertaisesti liian pitkä vietettäväksi sitä ilman, että välillä pääsee lataamaan auringossa energiaa kehoon ja mieleen.
Onneksi talvi oli tänä vuonna harvinaisen leuto. Vaikka kevät tuntuu olevan todella aikaisessa ja lumetkin ovat liki kokonaan häipyneet, niin silti tuntuu aika lohdulliselta ajatella, että muutaman hetken päästä saamme nauttia päiväntasaajan hehkuvana porottavasta auringosta ja pääsemme vihdoinkin unelmien safarireissulle Afrikkaan ja Sansibarille. Räntä, lumi, jää ja kylmyys riittää. Mieli tekee jo aurinkoa, lämpöä ja sitä kovasti kaivattua kaunista valoa.
Mutta nyt siis itse asiaan. Illalla hyppäämme koneeseen ja luikautamme itsemme Helsinkiin. Sieltä jatkamme aamulla Amsterdamin kautta Kilimanjarolle, jossa olemme perjantai-iltana joskus kymmenen maissa. Matkatavarat alkavat olla jo vähitellen pakattuna, joten homma alkaa olla siltäkin osin kunnossa. Muistikortit on tyhjennetty, mieli avattu taas uusille kokemuksille ja odotukset ovat korkealla. Toivottavasti edessä on hieno ja ikimuistoinen reissu Tansanian savanneille ja Sansibarin maustesaarelle.
Joten pysykää jälleen mukana. Luvassa on entiseen tapaan levollisia ja levottomia juttuja matkan varrelta, valokuvia kauniissa ja vähemmän kauniissakin valossa. Panoraamoja ja ehkäpä videoitakin. Ja jos hyvin käy, niin jopa lentelyä kameran kanssa savannin yllä. Antaas kattoo ny mitä sitä keksitään ja ehditään?
Hyppää siis jälleen siiville mukaan. Kauniin valon siiville. Matka alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti juttuja, kuvia tai muuta sisältöä. Kaikki palaute on tervetullutta!