Mikäs se siellä massussa möyrii?

Sansibar, Intian valtameri, Tansania. Lämpöä ulkona ja kehossa. 28 astetta. Lomafiilis 140%

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meillä molemmilla Jaanan kanssa alkoi lupaavasti väännellä vatsaa siihen malliin, että hetken odoteltuamme päätimme ryhtyä varsin rivakasti vatsataudin vastataisteluun. Onneksi matkan tärkein osa eli safariosuus oli sujunut täysin ongelmitta, joten nyt täällä kohtuullisen asiallisissa hotelliolosuhteissa mahataudin saaminen ei tuntunut enää niin hankalalta. Joitakin asioita ei näköjään voi välttää, vaikka kuinka läträisi käsidesin kanssa ja yrittäisi välttää ainakin niitä todennäköisimpiä vatsapöpöjen levittäjiä, kuten majoneeseja ja kypsentämättömiä ruoka-aineita.

Kotimaasta mukaan ottamamme antibiootit tulivatkin tarpeeseen, sillä molemmille nousi sunnuntaina aamuyöllä kuumetta ja niinpä koko seuraava päivä kului lähinnä tautia parannellen ja voimia palautellen. Kovin kauaksi vessasta ei sunnuntaina uskaltanut lähteä, joten tilasimme ruoat suoraan huoneeseen ja napsimme antibioottien lisäksi Precosa-tabletteja, jotka on tarkoitettu nimenomaan tällaisiin tilanteisiin. Onneksi sunnuntain kuluessa olo alkoi jo hieman helpottaa, joten illalla päätimme jo pienellä riskillä varata seuraavaksi päiväksi autoretken oppaan kera saaren pääkaupunkiin Stone Towniin. Sunnuntai-iltana uskaltauduimme jo normaalisti ravintolaan illalliselle, mutta ihan normaalikunnossa ei vatsa kummallakaan ollut, kun illalla syötyämme pistimme nukkumaan.

Eli kahden päivän lepääminen venähti nyt kolmeksi päiväksi, mutta toisaalta siitä ei kovin suurta harmitusta tullut, sillä varsinkin sunnuntai oli melkoisen sateinen päivä, joten kovin paljon kummempaa ohjelmaa ei sinä päivänä olisi muutenkaan voinut toteuttaa. Niinpä tässä on levähdelty oikein tosissaan ja välillä on käyty korkeintaan altaalla uiskentelemassa, kun olo on vaan antanut vähääkään periksi. Onneksi tauti hellitti maanantaiaamuun mennessä sen verran, että päätimme ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen lähteä edellisillan suunnitelman mukaisesti retkelle Stone Towniin.

Se muuten pitää vielä mainita, että täällä ollessamme olemme huomanneet että oheisen kuvan perhosella ja Sansibarin saarella on jotakin erikoisesti yhteistä. Molemmat ovat nimittäin sinänsä kovasti kauniita, mutta molemmissa on pieniä rosojakin. Aivan kuten perhosen siivestä puuttuu palanen, niin täälläkin rakennuksista ja infrastruktuurista puuttuu aikamoisia palasia. Stone Town, joka on valittu Unescon maailmaperintökohteeksi, on sekin kaunis, mutta tosi rähjäisessä kunnossa. Valitettavasti Unesco ei enää rahoita tämän kauniin ja historiallisen vanhan kaupungin restaurointia, sillä täkäläiset käänsivät rakennusten korjaamiseen tarkoitetut rahat omiin taskuihinsa, joten Unesco löi rahahanat kiinni. Nyt joitakin yksityisiä projekteja lukuun ottamatta upeat rakennukset saavat rapistua rauhassa ja yksi osa Sansibarin historiaa on hiljalle rapistumassa kivi kiveltä murusiksi.

Mutta lisää Stone Townista seuraavassa päivityksessä. Nyt antibioottia naamaan ja lisää kukkia valokuvaamaan.