Suuntana Sansibar

Sansibar, Intian valtameri, Tansania. Hehkuvaa hellettä. 32 astetta. Lomafiilis 166%

Afrikan reissumme safariosuus päättyi torstaiaamuna, kun heräilimme Ngorongoro Sopa Lodgessa kraaterin reunalla raikkaan viileään aamuun. Yli kahden kilometrin korkeudessa ei lämpötila päivälläkään nouse päiväntasaajan auringosta huolimatta kovin helteiseksi, joten edellisen illan viileyden laskeuduttua olimme varsin tyytyväisiä, kun löysimme sänkyyn kömpiessämme patjan ja peitteen välistä isot kumiset kuumavesipullot, jotka hehkuivat miellyttävää lämpöä koko petiin.

Aamiaisen jälkeen jätimme hyvästit kraaterin upeille maisemille ja lähdimme ajelemaan Isacin ohjastamana pitkin kraaterin reunaa kohti Arushaa. Isac oli jälleen hyvällä tuulella ja niinpä kävimme noin nelituntisen ajomatkan aikana taas mielenkiintoisia keskusteluja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Täytyy kyllä todeta, että mies osoittautui reissun aikana kultaakin kalliimmaksi matkaseuralaiseksi, sillä monet valokuvat olisivat jääneet kokonaan ottamatta ja eläimet näkemättä, jos Isac ei olisi tehnyt kaikkeansa, jotta kuvakulmat, sommittelut ja tilanteet olisivat olleet mahdollisimman hyvät. Niinpä olikin hieman haikeaa hyvästellä hienosti safarimme hoitanut mahtava mies, jonka kanssa oli tosi tiiviisti tullut lähes viikko vietettyä samassa autossa istuen ja hyvin toisiimme tutustuen. Onneksi vaihdoimme viimeisenä päivänä sähköpostiosoitteita ja kontaktitietoja, joten uskoisin, että yhteyttä tulee vielä pidettyä jatkossakin.

Matkalla Arushaan pysähdyimme parissa tien varren matkamuistomyymälässä, missä tinkasimme mukaamme hieman tuliaisia. Ensimmäisessä paikassa pyyntihinnat tuntuivat kovan tinkaamisen jälkeenkin olevan aivan liian korkealla. Näin matalasesongin aikaan muita matkailijoita ei kaupoissa näkynyt juuri laisinkaan, joten taisivat yrittää tehdä kerralla koko viikon tilin, mutta me jatkoimme matkaamme tyynesti toiseen paikkaan, josta sitten saimme pienen tinkaamisen jälkeen hankittua samat ostokset tuntuvasti halvemmalla.

Korruptio, pikku huijaaminen ja oman edun tavoittelu tuntuu täällä Tansaniassa olevan lähes maan tapa. Ostoksia tehdessämme nuori mies, joka toimi myyjänä, veti minut sivuun sillä aikaa, kun Jaana meni liikkeen omistajan kanssa toiselle puolelle liikettä katsomaan jotakin toisia myynnissä olevia esineitä. Kaveri kuiskaili minulle, että jos antaisin hänelle muutaman dollarin, saisi hän helposti järjestettyä meille mukavat alennukset myytävien esineiden hinnasta. Onneksi emme menneet tuohon lankaan, vaan omistajan läsnä ollessa tinkasimme nuoren myyjäpojan harmiksi tavarat mieleisellemme hintatasolle ja maksoimme ne sitten omistajan paikalla ollessa pois.

Sama korruptio tuli vastaan Arushan lentokentällä. Ostimme matkan varrelta mukaamme Sansibarille pari pulloa alkoholia, mutta kentällä matkalaukut jo luovutettuamme tajusimme, että täälläkin on maan sisäisillä lennoilla voimassa samat säännöt nesteiden kuljettamisesta käsimatkatavaroissa kuin Euroopassa. Tai ainakin niin luki kentän kylteissä. Niinpä kysyin meitä avustavalta paikallisen matkanjärjestäjän kaverilta ohjetta, kuinka toimia noiden pullojen kanssa ja hän nouti paikalle kentän virkailijan.

Lentokentän turvallisuudesta vastaava mies pyysi minut viinapullojen kanssa mukaansa ja mennä rymistelimme läpi turvatarkastusten ja läpivalaisulaitteiden suoraan matkatavarakärryille, missä hän pyysi minua laittamaan juomat matkakasseihimme, jotka matkatavaroiden käsittelijät kaivoivat ulos koneen rahtitilaan menevistä kärryistä. Sillä aikaa, kun rahtia käsittelevät miehet kaivoivat laukkumme esiin, niin virkailija alkoi sihistä hampaidensa välistä jotain kummallista sihinää. En saanut aluksi selvää miehen kuiskailuista, mutta lopulta ymmärsin, että hän oli vailla kymmentä dollaria tästä pullojen siirto-operaatiosta. Kun sanoin miehelle, että nuo tavarankäsittelijäthän tässä suurimman työn tekevät, niin äijä yritti valehdella vakavalla naamalla, että hän muka jakaa rahat heidän kanssaan. Vaikka ymmärsinkin, että mies aikoo pistää koko rahan omiin liiveihinsä, niin päätin, että on pienempi vaiva maksaa pieni lahjus, kun nostaa asiasta isompi metakka, joten löin kympin setelin kaverin kouraan ja näin myös pullot olivat laillisesti matkalla kohti Sansibaria.

Koomisinta tässä kaikessa pullojen siirtelyssä oli se, että kun lopulta menimme käsimatkatavaroidemme kanssa turvatarkastusten läpi lentokoneelle, niin repussa olevat puolen litran Coca Cola pullot eivät hidastaneet menoa laisinkaan eivätkä muutkaan määräysten vastaiset nesteet. Jälkikäteen ajateltuna kätevintä ja edullisinta olisikin ollut olla hiljaa kaikista pulloista sisällöstä riippumatta ja kävellä huolettomana niiden kanssa läpi turvatarkastuksista, mutta rehellisinä ja sääntöjä kunnioittavina suomalaisina olimme tässä asiassa hieman liian sinisilmäisiä.

Reilun tunnin lennon jälkeen saavuimme Sansibarin saarelle. Koneen oven avautuessa naamalle löi melkoinen kuumuus, sillä elohopea oli jo lentokapteenin kuulutuksenkin mukaan kohonnut saarella 32 asteen lukemiin. Paita oli hetkessä märkänä, kun kävelimme lentokentän läpi meitä odottavan kuljettajan luo, joka jo heilutteli kentän pihalla lappua, missä luki sukunimemme. Astelimme saman tien laukkujen kanssa kuskin tila-autolle, joka onneksi oli varustettu toimivalla ilmastoinnilla. Kävin nostamassa Stone Townin esikaupunkialueella hieman rahaa pankkiautomaatista ja sitten lähdimme ajelemaan saaren toiselle, itäiselle reunalle, missä sijaitsee Breezes Beach Club, jonne majoittuisimme loppuloman ajaksi. Saaren läpi ajellessa kävi kyllä selväksi, että nyt olimme tulleet erilaisen kulttuurin ja uskonnon vaikutusalueelle, sillä huntupäisiä musliminaisia näkyi kaikkialla katukuvassa ja useissa rakennuksissa oli selkeä arabialaisvaikutteinen tyyli.

Breezesissä kirjauduimme sisään hotelliin ja saimme käyttöömme mukavan, tilavan deluxe huoneiston. Kämpän omalta maaterassilta on näkymä huojuvien palmujen lomitse Intian valtamerelle ja minibaarissa riittää juotavaa. Hotelli vaikuttaa siis kaikin puolin varsin viihtyisältä, joten toivottavasti edessä on muutamia todella rentouttavia ja auringonpaisteisia lomapäiviä ennen kotiin paluuta. Kohtuullisen aktiivisen ja kokemusrikkaan safarin jälkeen nimittäin aiommekin ottaa ensin pari päivää rennosti, ennen kuin lähdemme tutustumaan Sansibarin saareen ja kenties vaikkapa snorklaamaan läheisille koralliriutoille.

Eli nyt otetaan rennosti ja nautitaan löhöilystä. Ja kenties kippistellään muutamat paukut. Sillä onhan meillä nyt kassissa kallista korruptioviinaa, mitä voi lorauttaa tarvittaessa lasin pohjalle.

Niin, jaa, onhan ne huomenna yhdet synttäritkin ;)