Lomalöhöilyä ja retkien suunnittelua

Panglao - Bohol. Ei kuumuutta kurjempaa. Lämpötila 29 astetta. Lomafiilis 166%

Meikäläisten sunnuntai kului täällä Filippiineillä miltei täysin perinteisen rantalomailun tai allaspolskimisen merkeissä. Aamulla hotellihuoneen verhoja aukaistessa huomaisimme, että taivas oli lähes kokonaan pilviverhon peitossa, mutta ennakkosuunnitelmien mukaisesti päätimme silti lähteä aamiaisen jälkeen kävelemään läheiselle Alonan rannalle.

Pilvinen keli tuntui oikeastaan varsin sopivalta tällaisille meidän kaltaisille helposti ihonsa polttaville vaaleille pohjoisen ihmiselle, sillä vaikka aurinkoa ei näkynyt aamupäivällä juuri ollenkaan, niin jännästi sen lämmön ja hehkun kuitenkin tunsi iholla. Pilvistä huolimatta lämpötila oli jo ennen puoltapäivää 28 asteessa, joten eipä tuolla biitsillä muutenkaan varsinaisesti tarvinnut palella.

Pyhäpäivän kunniaksi paikallisia ihmisiä oli myös kokoontunut Alonan läntisimpään päähän eli hotelliamme lähimpänä sijaitsevaan osaan rannasta. Mummot ja mammat uittivat lapsiaan sillä aikana kun miehet istuskelivat kallioiden varjossa rommia ja Cola-juomia nautiskellen. Aivan rantavedessä suvun vanhin nainen, joka ulkonäöstä päätellen oli vähintään satavuotias, istui itseään saippuoiden ja peseskeli tyynen rauhallisesti itseänsä turistien uteliaiden silmien alla.

Asetuimme Jaanan kanssa makoilemaan pyyhkeiden päälle ja seurasimme tovin aikaa varsin mielenkiintoiselta vaikuttavan rannan elämää. Nuori poika meloi itsensä vanhan surffilaudan avulla hieman kauemmaksi rannasta, missä hän alkoi sukellella snorkkeleiden ja maskin kanssa. Hetken päästä poika palasi maalle ison astian kanssa, joka oli puolillaan merisiilejä, joita hän kertoi keräävänsä perheensä ruoaksi.

Huvittavaa oli myös seurata aasialaisen naisnelikon touhuilua rannan ylle kaartuvan palmun luona. Lienevätkö rouvat olleet tulleet tänne lomalle Kiinasta tai Taiwanista, mutta joka tapauksessa yksi nelikosta otti valokuvia toisten poseeratessa ja pomppiessa kuvaajan kameran edessä. Touhu olisi ehkä näyttänyt vähemmän koomiselta, jos kyseessä olisi ollut ryhmä parikymppisiä teinityttöjä, mutta kun kyseiset rouvashenkilöt kuitenkin olivat jo vähintään vauhdikkaaseen keski-ikään ehtineitä, niin hiemanhan se keekoilu pisti meitä hymyilyttämään ja huvittamaan.

Rannalla eräs leppoisan oloinen mies tuli kaupittelemaan retkiä lähistön saarille ja kun pienen yrityksen jälkeen saimme tingattua häneltä mieleisemme hinnan ja paketin, niin sovimme ensimmäisen merellisen retkipäivän saarihyppelylle tiistaiksi. Aiemmin olimme jo sopineet hotellin vastaanoton kanssa, että maanantaina lähtisimme Boholin saarikierrokselle eli Chocolade Hills Tourille. Joten retkisuunnitelmat tulevan alkuviikon osalta alkoivat olla mukavasti kasassa.

Retkitinkaamisen ja elämänmenon seuraamisen ohessa kävimme tietysti välillä myös vilvoittelemassa meressä ja aikamme polskittuamme päätimme lähteä kävelemään takaisin hotellille lounastamaan. Paluu hotellille oli onneksi täydellisesti ajoitettu, sillä tähän astisen reissun ainoa ja ensimmäinen kymmenen minuutin vesikuuron alkoi täsmälleen samalla hetkellä, kun pääsimme takaisin hotellin katoksen suojiin. Pieni vedenripsaus tuntui kuitenkin raikastavan ilmaa mahtavasti, joten sen jälkeen hengittäminen tuntui kevyeltä ja olo pelkästään mukavan raikkaalta.

Hotellimme Vanilla Sky on kansainvälisen matkailusivuston Tripadvisorin arvosteluissa ykkössijalla tällä hetkellä Panglaon Bed & Breakfast majoitussarjassa, mutta erityisesti se tuntuu olevan kaiken maalaisten matkailijoiden suosiossa myös ravintolansa takia. Hotellin omistaja italialainen Alessandro on kouluttanut paikallisesta henkilökunnastaan varsin mainion italialaisen ruoan valmistajia, joten herkulliset pastat, raviolit, tortellinit, bruschettat ja monet muut saapasmaan herkut syntyvät Vanilla Skyn keittiössä matkailijoiden nälänhelpotukseen. Porukkaa näyttää tulevan hieman kauempaakin tänne syömään, joten siinäkin mielessä olemme olleet varsin tyytyväisiä majoituspaikkamme valintaan. Paikallisen erikoisuutena Alessandro mainostaa muuten itse paikanpäällä viikottain tekemäänsä herkullista mozzarellajuustoa, johon hän saa taatusti tuoreen raaka-aineen saaren omien vuohien maidosta.

Iltapäivällä pienen ruokalevon jälkeen aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien lomasta. Iltapäivä kuluikin valokuvia otellen, altaalla löhöillen ja rennosti lomailusta nauttien. Itse kun en pelkästä auringossa makaamisesta niin erityisemmin perusta, niin onneksi sain hotelliomistajan pikkutytöstä hyvän vapaaehtoisen mallin valokuvien ottoon ja puutarhassa pörränneet perhoset ja kärpäsetkin tarjosivat myös mukavaa ajankulua makrokuvauksen merkeissä.

Illalla kävimme vielä traikin (trike) kyydillä illallisella Alona-rannan keskustassa ja samalla reissulla täydensimme minibaarin juomavarastoa. Lyhyt muutaman minuutin matka kolmipyöräisen mopon kyydissä keskustaan maksaa 50 pesoa, mikä tekee noin euron Suomen valuutassa. Halvemmallakin eli 15 pesolla matkan voi toki taittaa, jos hyppää jonkun kyytiä tarjoavan moottoripyöräilijän takaistuimelle, mutta kahdestaan kulkiessamme käytämme Jaanan kanssa yleensä kolmipyöräistä. Onneksi mahdumme vielä yhdessäkin täkäläistenkin traikkien kyytiin, sillä kuulemma ne ovat pienempiä kuin monella muulla Filippiinien saarella ;)

Illalla pakkailimme hieman retkikamoja maanantaita varten kasaan ja pistimme kohtuuajoissa nukkumaan, jotta olisimme hyvässä iskussa seuraavan päivän retkeä varten. No, jos rehellisiä ollaan, niin yhdet tai pari rommikolat yömyssyiksi saattoi siinä mennä. ;)

Että semmoista lomastelua tällä kertaa.