Anna aikuiselle kostea joulu

Phu Quoc, Vietnam. Löhölomailua ja vedessä pulikointia pukkia odotellessa. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 158%

Kotimaasta noin reilu viikko sitten lähtiessämme olimme Jaanan kanssa molemmat sellaisissa tunnelmissa, että loma lämpimässä tulisi todellakin tarpeeseen. Synkän ja vähälumisen syystalven pimeys tuntui imaisseen työelämän ohella energiatasot sen verran matalalle, että oli suorastaan helpottava ajatus lähteä tankkaamaan uutta potkua puntteihin auringonvalosta saatavan d-vitamiinin ja palauttavan rentoutumisen muodossa.

Kulunut viikonloppu Phu Quocilla on onneksi tarjonnut juuri oikeaa lääkettä lievään kaamosuupumukseen. Lisääntynyt valo ja mahdollisuus lepäämiseen ilman turhia huolia ja suorituspaineita on täsmälleen sitä, mitä olemme tulleet täältä hakemaan. Aamuisin olemme nukkuneet pitkään ja aamiaiselle olemme konkoilleet vasta, kun se on ollut välttämätöntä. Onneksi majoituspaikassamme Lan Anh Garden Resortissa tarjoillaan aamupalaa kymmeneen saakka, joten olemme saaneet nukkua ihan kunnon yöunet ennen päivän ensimmäistä ateriaa.

Jo etukäteen kotimaassa Vietnamin matkamme etappeja miettiessämme huomasimme, että monet Phu Quocilla vierailleet olivat sitä mieltä, ettei saarelle kannattaisi jäädä kovin moneksi yöksi. Täältä kun ei kuulemma löytyisi parin päivän jälkeen paljon mitään uutta tehtävää tai nähtävää. Kuitenkin nyt Phu Quocilla jo muutaman yön viettäneinä ymmärrämme toisaalta kyllä hyvin, jos saarella ei viikkotolkulla viihdykään, varsinkin jos haluaa bailata illasta aamuun tai viettää muuten vaan discohurmoksellista partylomaa. Toisaalta kaikille ei bailaaminen tai hemmetinmoinen uusien ultraelämyksien kokeminen ole se pääasia, vaan joillekin pelkkä rauhallinen chillailu auringossa ja lämmössä upeiden maisemien keskellä riittää.

Meille Jaanan kanssa nimittäin sopii hyvin, että ravintolat menevät viimeistään kymmenen-yhdentoista aikaan kiinni. Jotenkin ei enää ole tärkeintä rymytä aamun tunneille yökerhojen valojen välkkeessä. Iltaisin olemme toki nautiskelleet muutamat motilliset drinksuja omassa hotellihuoneessa tai patiolla ja niinpä hyvin nukutun yön jälkeen on ollut mukava starttailla uuteen päivään ilman suurempia kohmeloita. Pikkuhiljaa kehokin alkaa tottua näihin kolmenkympin lämpötiloihin, joten kuumuuskaan ei enää tunnu yhtä uuvuttavalta kuin ensimmäisenä päivänä tänne saavuttuamme.

Lauantaipäivä helteisellä saarella kului melkoisen rennoissa merkeissä. Uima-allaslöhöilyn lisäksi kävimme lounastamassa aivan hotellin ulkopuolella vastapäätä sijaitsevassa pienessä ravintolassa, missä toimii myös pieni leipomo. Paikasta on jo ehtinyt tulla meille eräänlainen vakiokuppila, sillä olut on tuolla jopa kauppoja edullisempaa, eikä muutenkaan ruoan hinnoissakaan ole valittamista. Ja ruokailun päätteeksi voi vielä herkutella omistajarouvan leipomilla vastaleivotuilla kermakakkupaloilla, joita myyntitiskissä on koko ajan esillä. Että se siitä hoikentavasta ja terveellisestä vietnamilaisesta ruokavaliosta! ;)

Pienoisena yllätyksenä olemme muuten huomanneet sen, kuinka olematonta on täkäläisten ihmisten englannin kielen taito. Parhaiten Vietnamissa tuntuu pärjäävän kunnon tankeroenglannilla eli siten, että ääntää englanninkieliset sanat juuri siten kuin ne kirjoitetaan. Ja lauseiden on parempi olla mahdollisimman lyhyitä. Kolmen englanninkielisen sanan lause on nimittäin useimmille täkäläisille ravintolanpitäjille tai tarjoilijoille aivan liian pitkä ymmärrettäväksi, joten heidän kanssaan keskustellessamme olemme alkaneet ilmaista itseämme pelkästään yhdellä sanalla. Suolaa tulee, jos on tullakseen, kun pyytää "SALT". Jos menee pyytämään samaa monisanaisesti ja oikein lausuen, että "Could I have some salt?", niin tarjoilija voi aikansa ihmeteltyään haalata pöytään joko soodavettä, saippuaa tai olla tuomatta yhtään mitään.

Toinen asia, joka on hieman kummastuttanut meitä ovat varsin alkeelliset taidot asiakaspalvelussa. Jopa Duong Dongin hieman hienommissa ravintoloissa tarjoilijat ovat suorastaan suoraan pystymetsästä repäistyjä maalaistollikoita tai ainakin sellaisilta he vaikuttavat. Kieliongelmien lisäksi nimittäin tilatut ruoat ja juomat tuodaan aina aivan satunnaisessa järjestyksessä. Jos tuodaan yleensäkään. Ruokajuomaksi tilattu olut tai valkoviini tuodaan yleensä ensimmäiseksi ja se ehtii lämmetä lähes kiehuvaksi siihen mennessä, kun ensimmäinen ateria saapuu. Ja pariskunnalle ei koskaan tuoda annoksia yhtä aikaa, vaan toisen on parempi alkaa nauttimaan eteen kannetusta ruoasta heti sen saatuaan, jollei halua, että syötävä on täysin kylmää, kun toinen annos joskus sitten kenties saapuu.

Sinänsä kaiken tämän alkeellisuuden ymmärtää, kun tajuaa, että Vietnam ja Phu Quoc nimenomaan vasta opettelevat toimimaan kansainvälisen matkailun käytäntöjen ja standardien mukaan. Onneksi ravintoloiden meininki täällä ei ole kuitenkaan ihan Intian Hampin tasolla. Siellä nimittäin asiakas oli erään ravintolan tarjoilijatytöltä kysynyt keiton saapuessa, että miksi soppa oli jo valmiiksi kylmää. Tyttö työnsi tyynen rauhallisesti sormensa asiakkaan eteen tuomaansa keittoon ja tuumasi, että ihan syömäkelpoistahan tuo vielä on. Eli herra on hyvä ja ryystää sopat vaan sisuksiinsa. Maassa maan tavalla ;)

Sunnuntaiksi varasimme snorklaus- ja kalastusretken saaren pohjoiselle puolelle. Retkipäivänä oli herättävä jo viimeistään seitsemän aikaan, koska meitä Duong Dongin satamaan noutamaan tuleva pikkubussi oli jo kahdeksalta hotellin portilla. Hotellimme sijaitsee onneksi vain noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä saaren suurimmasta kaupungista, joten jo ennen puolta yhdeksää olimme nousemassa John's Toursin retkipaatin kyytiin.

Veneen irrottua satamasta retkioppaamme kertoi meille päivän ohjelmasta. Aluksi seilaisimme reilun tunnin ajan saaren länsirannikkoa myötäillen pohjoista kohti, missä pysähtyisimme ensimmäisen kerran kalastamaan. Noin tunnin kaloja jallitettuamme jatkaisimme vähän matkaa pienen "Fingernail" saaren vierelle, missä ankkuroisimme paatin aivan saarta ympäröivän koralliriutan reunaan. Ja sitten luvassa olisi sitä itseään eli snorklaamista.

Päivä kuluikin melko lailla tarkkaan ennakkosuunnitelmien mukaan. Jaana ei ollut kiinnostunut kalastuksesta paikalliseen tapaan, mutta itse kokeilin jonkin aikaa lähinnä pilkkimistä muistuttavaa kalan jallitusta. Saalista ei kuitenkaan alkanut kuulumaan, joten vaihdoin siiman hetkutuksen kameran heilutteluun varsin nopeasti ja sen jälkeen oli mukavaa seurata, kuinka osa retkeläisistä oppaan johdolla nosteli pieniä ahventa muistuttavia kaloja merestä.

Onneksi pääsimme itse asiaan heti kalastamisen jälkeen ja ankkuroiduttuamme koralliriutan viereen laskeuduimme turkooseihin aaltoihin ja uimme pikkusaarta ympäröivälle riutalle. Aluksi vesi vaikutti varsin samealta, mutta onneksi lähempänä saarta alkoi veden alla näkymään jo jotain katseltavaakin. Yleensä olemme Jaanan kanssa viihtyneet tämän kaltaisilla snorklausreissuilla todella hyvin ja eipä tämäkään retki muodostunut pettymykseksi. Auringon valossa välkehtivät moniväriset ja erikoisen muotoiset korallit sekä niiden lomassa uiskentelevat pienet korallikalat olivat mahtavaa katseltavaa. Oheisista kuvista saanee parhaan käsityksen miltä tuolla pinnan alla näytti, joten turhapa tässä on yrittää sen enempää kuvailla noita näkymiä. Katsokaa itse.

Tunnin snorklaamisen jälkeen nousimme takaisin paattiin lounaalle. Meille tarjottiin aluksi merisiiltä sekä raakana että grillattuna. Jätimme raakaversion suosiolla aasialaisten retkikumppaniemme kokeiltavaksi, mutta grillattuna ja pähkinöillä sekä yrteillä höystettynä ei tuo piikikäs merenelävä ollut lainkaan hassumpaa ruokaa. Onneksi pöytään kannettiin myös paljon muuta evästä, joten lounaan jälkeen olimme sopivasti kylläisiä, jotta jaksaisimme pienen ajomatkan jälkeen jatkaa polskimista seuraavan saaren rannalla.

Hetken päästä miehistö ankkuroi jälleen aluksen erään saaren rannan läheisyyteen, missä oli mahdollista joko polskia saaren hiekkarannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan noin tunniksi tai vaihtoehtoisesti jatkaa snorklaamista läheisillä koralliriutoilla. Me Jaanan kanssa päätimme uida snorkkeleiden kanssa riutoille. Veden pinnan alla oli taas varsin mukavat näkymät ja välillä meno oli kuin olisimme uineet jossain trooppisessa akvaariossa satojen fisukoiden keskellä.

Toisen snorklauspysähdyksen jälkeen olikin jo aika lähteä paluumatkalle kohti Duong Dongin satamaa. Puolentoista tunnin seilaamisen aikana otimme aurinkoa paatin yläkannella ja nautiskelimme ympärillä avautuvista mukavista merellisistä maisemista. Takaisin satamassa olimme joskus kolmen jälkeen iltapäivällä, jonka jälkeen pikkubussi nakkasi meidät takaisin hotellillemme.

Semmoisia kujeita täällä pukkia odotellessa on siis touhuiltu. Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä ja Vietnamin reissun puolivälikin taitaa olla jo ohitettu. Onneksi jäljellä on vielä muutama yö täällä rauhallisella paratiisisaarella, sillä perjantaista eteenpäin pääsemme jälleen kiihkeämpiin kuvioihin, kun matkamme jatkuu miljoonakaupunki Saigoniin tai siis Ho Chi Minh Cityyn, kuten sitä täällä virallisesti kutsutaan.

Mutta nyt nautiskellaan siis vielä tästä kiireettömästä ja alkukantaisesta meiningistä koko rahan edestä. Saarta voisi vielä vähän kierrellä lisää ja jopa käydä vaikka toisella snorklausretkellä saaren eteläosissa. Katsotaan nyt rauhassa mihin täällä vielä oikein innostutaan. Pientä ongelmaakin seurasi tuolla suolavedessä läträämisestä, sillä nyt meikäläisen toinen korva tuntuu aikamoisen tukkoiselta eikä meinaa aueta millään. Katsotaan lähteekö se auki kotikonstein vai pitääkö käydä lääkärissä huuhtelemassa rööri auki?

Kuulema joulupukkikin on jälleen nähty jossain täällä Aasiassa päin hikipäässä touhottamassa. Toivottavasti punanuttu muistaa käydä myös siellä kotimaassa. Mitään suuria lahjojahan pukin ei tarvitse meille Jaanan kanssa tänne onneksi kantaa, sillä kevyesti paras lahja on jo yksistään se, kun saamme olla nyt täällä auringossa ja lämpimässä. Melko kosteaksihan joulu Phu Quocissa väkiselläkin menee, mutta onneksi pääasiassa ulkoisesti uima-altaassa ja meren aalloissa nautittuna.

Palataanpa asiaan sitten vaikka aattona, muistakaa laittaa kinkku ajoissa uuniin!