Karstikallioisen jokimaiseman lumoissa

Tam Coc, Vietnam. Maagisia jokimaisemia karstivuorten keskellä. Lämpötila 22 astetta. Lomafiilis 142%

Keskiviikon retki Vietnamin entiseen pääkaupunkiin Ninh Binhiin ja Tam Cocin maisemiin alkoi hotelliltamme Hanoista heti kello kahdeksan aikaan aamulla. Aamiaisen jälkeen nousimme pikkubussiin, jonne oppaamme Chan oli jo kerännyt kansainvälistä matkailijaporukkaa eri puolilta Hanoita. Kyydissä oli ympäriltä kuuluvien kielten perusteella helposti tunnistettavissa ainakin saksalaisia, ranskalaisia ja italialaisia matkailijoita sekä joukko aasialaisia, joiden kielestä on ainakin äkkinäisen vaikea mennä veikkaamaan tarkempaa kansallisuutta.

Kahden ja puolen tunnin ajomatkan aikana oppaamme kertoi meille monenlaisia asioita Vietnamin historiasta ja nykypäivästä, joten samalla saimme melkoisen rautaisannoksen Vietnam-tietoutta. Noin tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme vessatauolle, jonka aikana tavoitimme pari paikallista kadunvarren asukasta lemmenleikeistä. Kyse oli tietysti vapaana juoksevista katukoirista, jotka intoutuivat lemmiskelemään aivan silmiemme edessä. Anteeksi siis oheisen kuvan kaltainen koiraporno. Kamera kun sattui juuri sopivasti olemaan kädessä, joten oli vaikea olla näppäämättä kuvaa karvaturrien herkästä hetkestä ;)

Noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen horisontissa alkoivat vähitellen siintää komean näköiset karstikalliovuoret. Vietnamin ensimmäiset hallitsijasuvut olivat aikoinaan reilut tuhat vuotta sitten perustaneet juuri Ninh Binhin alueelle karstivuorten suojaan hallintokaupunkinsa, jota oli suojaisten vuorten ansiosta helppo puolustaa kiinalaisten ja muiden viholliskansojen hyökkäyksiltä.

Päästyämme lähemmäs karstivuoria opas kertoi, että ensimmäisellä pysähdyksellä kävisimme tutustumassa kahdessa eri temppelissä. Nuo ikivanhat temppelit oli rakennettu joskus 900-1000 -luvuilla, jolloin Vietnamin ensimmäisten dynastioiden hallitsijat olivat pystyttäneet ne sukulinjojensa kunniaksi ja palvomiseksi. Ihastelimme temppelialueella tovin aikaa noita ikiaikaisia kivirakennuksia ja patsaita, joista ohessa muutamia valokuvia. Paikka tarjosi hienoja muistoja ja tuhdin annoksen historian havinaa ajoilta, jolloin Suomessa tuskin asuttiin risumajaa kummemmissa rakennuksissa.

Temppelialueelta jatkoimme Tam Coc -nimiseen pikkukaupunkiin, missä nautimme lounasta. Vietnamin kielen sana Tam Coc tarkoittaa kolmea luolaa ja syy nimelle selvisi vähitellen lounaan jälkeen, kun lähdimme veneilemään läheistä jokea pitkin kohti karstivuoristoa. Venettämme soutava nainen meloi uskomattoman taitavasti paattia eteenpäin. Uskomattomaksi homman teki kuitenkin se, että sen sijaan, että hän olisi soutanut venettä perinteisesti käsillään, hoiti hän homman jaloillaan.

Veneemme lipui hiljalleen muiden retkeläisten veneiden letkan mukana yllemme kohoavien karstivuorten lomitse. Maisemat muuttuivat vähitellen yhä komeammiksi, kunnes joki näytti virtaavan suoraan vuoren sisään. Venettämme soutava nainen kuljetti meidät suoraan vuoren alle ensimmäiseen luolista, joten tästä oli siis kyse. Kolmesta luolasta, joiden halki joki virtaisi keskellä uskomattoman kaunista pohjois-vietnamilaista karstikalliomaisemaa.

Vaikka tässä alkaa helposti toistamaan itseään, niin jälleen pitää todeta, että maailma on täynnä todella kauniita paikkoja. Onneksi olemme Jaanan kanssa päässeet käymään jo monessa sellaisessa paikassa, joiden kauneus saa mielen nöyräksi ja sielun hiljentymään. Tam Cocin karstivuoten keskellä virtaava jokimaisema oli juuri tuollainen paikka. Istuimme hiljaa veneen kyydissä ja katselimme ympäröivää maisemaa vaikuttuneina. Toivottavasti sain oheisiin valokuviin tallennettua edes ripauksen Tam Cocin maagisesta tunnelmasta. Upeaa, vaikuttavaa, erikoista. Onneksi maailmassa on vielä tuollaisia paikkoja!

Noin tunnin veneretken päätteeksi nousimme takaisin maihin ja hyppäsimme polkupyörien satulaan. Matka jatkui polkien halki karstikallioiden lomassa olevia riisipeltoja ja pitkin niitä halkovia piennarteitä. Ilta-auringon valossa tähän aikaan vuodesta veden vallassa olevat riisipellot näyttivät kuin auringonvalossa hehkuvilta tulimeriltä. Täytyy kyllä todeta, että eipä ole koskaan aiemmin tullut poljettua polkupyörällä yhtä komeissa maisemissa. Auringon jo alkaessa laskeutua kohti horisonttia sattui eräs veden vallassa olevalla pellolla kalastava paikallinen asukas sopivasti juuri auringonkehrään, joten pakkohan siitä oli tallentaa oheisen kuvan kaltainen auringonlaskukuva.

Päivän retkiohjelma loppui polkupyörien palauttamiseen ja sitten olimmekin valmiita kahden ja puolen tunnin ajomatkaan takaisin Hanoihin. Hanoihin saapuessamme olikin jo täysin pimeätä, joten pikaisen illallisen jälkeen aloimme pakkailemaan matkalaukkuja kasaan huomista lentoa varten. Edessä on siirtyminen Phu Quocille lämpimään ja aurinkoon. Herätyskello soi todella aikaisin eli jo neljän aikaan aamuyöllä, sillä Vietnam Airlinesin lento Hanoin kentältä lähtee jo kello seitsemän aikaan.

Olipa taas upea retkipäivä. Jälleen tuli koettua paljon sellaista, jota voi sitten kenties vaikkapa vanhainkodin kiikkustuolissa istuskellessa muistella, kun kurjistunut keho ei pysty köpöttelijää fyysisesti ulkomaille enää ollenkaan kuljettamaan ;)