Hienoja hetkiä ja unohtumattomia kokemuksia

Hanoi, Vietnam. Melkoista menoa taas. Lämpötila 17 astetta. Lomafiilis 115%

Kauniin valon metsästys on jäänyt kevään jälkeen ainakin tämän matkapäiväkirjan osalta melkoisen vähiin, sillä viimeksi tänne blogiin tuli kirjoiteltua aivan huhtikuun alussa, kun Afrikan reissumme oli loppusuoralla.

Tuolloin tuli luvattua, että kotiin päästyä laitamme vielä jonkinlaista lopputiivistelmää safarireissusta, mutta monenlaisten sattumien summana sen lopputiivistelmän paikka on vasta nyt joulun alla. Erikoisinta tässä kaikessa on tietysti se, että kirjoittelen tätä tiivistelmää jälleen reissunpäältä vietnamilaisessa hotellihuoneessa pääkaupunki Hanoissa, missä olemme Jaanan kanssa viettämässä vuodenvaihteen loman alkua.

Mutta siis nyt asiaan: Maalis-huhtikuun safarireissu Tansaniaan oli todellakin sellainen kokemus, että sen jälkeen on suorastaan pelottanut alkaa suunnittelemaan uusia ulkomaamatkoja, koska moisen reissun jälkeen on alkanut epäilyttämään, ettei kovin helposti löydy sellaista matkakohdetta, joka tarjoaisi yhtä paljon hienoja hetkiä ja unohtumattomia asioita. Afrikan luonto villieläimineen tarjosi sellaista tunteiden ja kokemusten vuoristorataa, että jatkossa on kyllä vaan yksinkertaisesti vaikeaa lyödä paremmaksi.

Keski-Eurooppaan suuntautuneen kesäloman jälkeen alkoi kuitenkin perinteisesti tuntumaan, että jonnekin lämpimään sitä on varmaan talven pimeyden keskeltä taas jälleen karattava d-vitamiinia ja aurinkoenergiaa keräämään. Niinpä tuumimme Jaanan kanssa syyskesällä, että joko nyt olisi Vietnamin vuoro, sillä se oli maana meille vielä uusi käymätön paikka. Lyhyen metsästyksen jälkeen löysimmekin joulun alle kohtuuhintaiset lennot Hongkongin kautta Vietnamiin, joten täällä sitä nyt sitten ollaan jälleen kaunista valoa metsästämässä.

Starttasimme Oulusta matkaan viime keskiviikkona työpäivän jälkeen ja jatkoimme saman tien Helsingin kautta Hongkongiin, missä nukuimme pikaisesti yhden yön yli jatkaaksemme miltei saman tien Hanoihin. Nyt tätä matkapäiväkirjan päivitystä perjantai-iltana Vietnamin aikaa kirjoitellessa olemme siis viettäneet joko lentokoneessa tai lentokentillä lähes 20 tuntia ja matkanneet samalla yli 10 000 kilometriä.

Täytyy kyllä myöntää, että pikkuisenhan tuo alkaa jo kropassa tuntumaan moinen maailmanmatkailu, mutta kuten ne jenkit joskus ovat oivallisesti todenneet: No pain, no gain. Eli on pakko antaa, jos tahtoo jotakin myös saada. Onneksi kulmakuppilassa Hanoi-olutta siemaillessa alkaa kyllä kaikki tämä rahjustaminen tuntumaan reikäpäisen matkustamisen sijaan hieman jo oikealta lomalta ja muutenkin mieliala on kepeässä nousussa, kun tietää, että edessä on jälleen monenlaista nähtävää ja koettavaa. Itse asiassa kävimme juuri varaamassa ylihuomisesta alkaen yhden yön laivaristeilyn Halong Bayn karstikallioisiin maisemiin, mikä lienee yksi Vietnamin tunnetuimpia matkailukohteita.

Eli taas mennään ja kyyti on jälleen kylmää, jos ei toisinaan kuumaakin. Vielä tässä vaiheessa reissua on vaikea sanoa, pystyykö Vietnam tarjoamaan safarimatkan kaltaisia kokemuksia, mutta yksi asia on melkoisen todennäköistä: seuraavat viikot Vietnamissa tarjoavat toivottavasti ainakin edes joitakin hienoja hetkiä ja unohtumattomia kokemuksia.

Mutta nyt kuitenkin koisimaan. Lentokilometrit ja aikaero meinaavat hieman väsyttää.