Good Morning, Vietnam!

Saigon, Vietnam. Hikiä pukkaa ja paita kastuu. Lämpötila 33 astetta. Lomafiilis 169%

Heti perjantaina Saigoniin saapuessamme olimme varanneet hotellin respasta koko päivän kiertoajelun ja kaupunkikierroksen Ho Chi Minh Cityn tärkeimmille nähtävyyksille. Niinpä painelimme lauantaiaamuna heti jo kello seitsemän jälkeen aamiaiselle, jotta olisimme ajoissa valmiina meitä noutavan bussin kyytiin.

Kaupunkierros, jonka varasimme, ei ollut todellakaan hinnalla pilattu. Reilut seitsemän euroa hengeltä kustantavaan koko päivän retken hintaan ei tosin kuulunut lounasta eikä paljon mitään muutakaan extraa, mutta tuohon edulliseen hintaan pääsisimme sentään liikkumaan Saigonin kaoottisessa liikenteessä ilman, että meidän tarvitsisi läkähdyttää itseämme kävelemällä reilusti yli kolmenkymmenen asteen helteessä kilometritolkulla ympäri miljoonakaupunkia.

Aluksi kävimme noutamassa kyytimme muita matkalaisia eri hotelleista. Erään hotellin edessä erittäin krapulaiselta vaikuttava itäisen naapurimaamme kansalainen korkokengissään huojuvineen Tatjaana-vaimoineen ei hyväksynyt autoamme, koska se ei hänen mukaansa täyttänyt varaamishetkellä luvattuja ominaisuuksia. Krapulainen ja öykkäröivä Igor ja hänen ylimeikattu Tatjaanansa olisivat kuulemma halunneet paljon suuremman ja komeamman bussin itselleen mikä tietenkin suotakoon heille. Toivottavasti heiltä löytyy riittävästi arvoansa viime aikoina menettäneitä ruplia, sillä kovin halpaa ison bussin vuokraaminen yksityiskäyttöön ei taatusti tule olemaan. Meille muille ilmastoitu pikkubussi kelpasi hyvin ja niinpä heiluttelimme iloisina ja tyytyväisinä moikat moisille öykkäriääliöille ;)

Matkaseurueemme koostui meidän, parin malesialaisen, yhden thaimaalaisen ja muutama vietnamilaisen lisäksi nuoresta brittipariskunnasta, jotka olivat puolen vuoden reissulla Aasiassa. He olivat matkustaneet Vietnamiin Suomen ja Pietarin kautta, mistä olivat jatkaneet matkaa junalla Moskovan, Siperian ja Kiinan halki kohti eteläistä Aasiaa. Matkaa voi siis tehdä monella tapaa, mutta moisiin monen kymmenen vuorokauden junamatkoihin tarvitaan jo melkoisen pitkät lomat. Juttelimme brittien kanssa joulusta ja totesimme kaikki kaipaavamme jo hieman kotimaamme jouluherkkuja. Kerroimmekin heille, että olimme jo tilanneet kotimaassa kotona asuvilta koiranhoitajiltamme valmiiksi joulukinkun jääkaappiin, jotta voimme nakata sen ensi viikolla uuniin kotiin palattuamme. ;)

Ensimmäisenä etappina tutustuimme Vietnamin sotaa käsittelevään museoon. Tiesittekö muuten, että Vietnamin sodan aikana tänne entiseen Ranskan Indokiinaan kylvettiin USA:n toimesta lähes kolminkertainen määrä pommeja ja granaatteja koko toisen maailmansodan aikana jenkkien Saksaan pudottamaan pommimäärään verrattuna? Se tarkoittaa käytännössä, että amerikkalaiset pudottivat Vietnamiin vuosina 1963–68 noin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Noin kolme miljoonaa vietnamilaista sai tuon sodan aikana surmansa. Tällä kansalla on siis todella rankka menneisyys.

Päivän aikana kävimme myös itsenäisyyden palatsissa, minkä pihalla törmäsimme hääjuhlaan valmistautuvaan nuoreen pariin. Pariskunta oli ottamassa palatsin puistossa hääkuvia muutaman valokuvaajan kanssa. Hetken päästä vihkipari jo poseerasi minulle ja viralliset hääkuvaajat kuvasivat hääparin sijaan meikäläistä. Tahtoivat sitten myös kaikki samaan kuvaan kanssani. Samoin kävi muuten sotamuseossakin. Yhtäkkiä ympärilläni oli kymmenittäin nuoria opiskelijatyttöjä, jotka halusivat jostakin omituisesta syystä välttämättä samaan kuvaan tämmöisen ison, ruman, vaalean ukon kanssa. Olisi kai siellä ollut jotain tolkumpaakin kuvattavaa?

Kävimme myös Saigonin Chinatownissa ja kiinalaisilla markkinoilla. Ja tietysti pakollinen pistäytyminen kiinalaisessa temppelissä, missä oli mukava fiilistellä suitsukkeiden savussa aidossa itämaisessa tunnelmassa.

Saigon on kymmenen miljoonan asukkaan kiihkeä aasialainen metropoli, joka vaikuttaa esimerkiksi pääkaupunki Hanoita tuntuvasti länsimaisemmalta sekä ilmeeltään että tunnelmaltaan. Tosin Hanoissa luulin, ettei missään voisi olla enempää moottoripyöriä, mutta jos täällä Saigonissa on kymmenen miljoonaa asukasta, niin kaksipyöräisiä viilettää kaupungin kaduilla kuulemma vähintään kuusi miljoonaa. Ja uskokaa, kun sanon, että niitä on paljon.

Kadun ylittäminen on liikennevaloista huolimatta aina extremekokemus. Voi sitä tunnetta, kun kesken kadunylitystä jalankulkijoiden vihreä muuttuu varoittamatta punaiseksi ja muutama tuhat moottoripyörää ja jokunen autokin kiihdyttää ohitsesi joka suunnassa samalla kun yrität jatkaa kulkuasi kohti kadun toista puolta. Hoet itsellesi, että: kyllä ne väistää, kyllä ne väistää. Ja väistäähän ne, ainakin tähän saakka ovat väistäneet. Olisiko keskellä liikennevirtaa toljottavasta isosta massasta apua sen verran, etteivät halua rikkoa kallista skootteriaan aivan tahallaan?

Illalla retken päätyttyä olimme kyllä melkoisen naatteina. Kuumuus ja käveleminen olivat vaatineet veronsa, joten kaupasta juomaa haettuamme menimme päiväunille hotellille. Torkahdettuamme tovin ja saatuamme nesteytyksen taas kohdilleen kävimme illan jo pimennyttyä syömässä turvalliset ja laadukkaat pizzat lähistön Al Fresco -ravintolassa. Äyriäissopat ja osterinuudelit saivat nyt jäädä kattiloihin!

Eli sellainen oli kuuma päivä kiihkeässä aasialaisessa suurkaupungissa.

Hanoi rocks, but Saigon shakes!