Nyt naatiskellaan!

Phu Quoc, Vietnam. Paratiisisaarelle Joulun viettoon. Lämpötila 30 astetta. Lomafiilis 155%

Tätä matkapäiväkirjapäivitystä kirjoittelemme jo Vietnamin suurimmalta saarelta Phu Quocilta, minne saavuimme torstaiaamuna kello yhdeksän jälkeen. Aamulennolle ehtiäksemme meidän oli herättävä Hanoissa jo ennen sitä kuuluisaa sian pieremää, joten kello viiden aikaan olimme jo kovaa vauhtia matkalla kohti Hanoin lentokenttää yksityiskuskin kuljettaman henkilöauton kyydissä. Olimme varanneet kyydin takaisin kentälle valmiiksi jo Hanoihin saapuessamme ja onneksi kuski ilmestyi täysin sovitusti paikalle aamuhämärässä heräilevän Hanoin keskustaan.

Reilun puolen tunnin ajomatkan päätteeksi rullailimme laukkujemme kanssa Vietnam Airlinesin checkiniin, minne jätimme ruumaan menevät laukut. Reppujen kanssa kävelimme turvatarkastusten läpi maan sisäisten lentojen terminaalin porteille, missä pääsimme pienen odottelun jälkeen suoraan Phu Quocille lähtevään koneeseen.

Reilun kahden tunnin lentomatka sujui varsin mukavasti modernin ja siistin Airbussin kyydissä. Aivan lennon lopussa meinasi tosin hieman pelottaa, kun Phu Quocin vastavalmistuneen uuden kansainvälisen lentokentän ainoan kiitoradan reunanurmien jo kiitäessä aivan allamme kone alkoi vatkaamaan melkoisen hallitsemattoman oloisesti sivuttaisessa liikkeessä, mutta jollakin ihmeen konstilla koneen kapteeni sai koneen laskeutumaan kentän pinnalle ilman, että siivet ottivat kiinni kenttään. Vielä koneen hidastaessa vauhtia sivuttainen vatkaus jatkui koneen sisällä, mutta onneksi lentokoneemme pysyi kuitenkin kiitoradalla. Ympärillä kuuluvista helpotuksen huokauksista päätellen emme olleet ainoita, joita hieman rajuhko laskeutuminen säikäytti. Syykin koneen vatkaamisen selvisi, kun astuimme ulos koneesta, sillä kentällä puhalsi todella voimakas sivutuuli, joka varmasti vaikeutti tasaista laskeutumista.

Phu Quocin uusi kenttä on todella pieni, joten matkalaukut ilmestyivät nopeasti hihnalle. Onneksi molemmat laukkumme löysivät jälleen mukanamme uuteen kohteeseen, joten pääsimme saman tien etsimään taksikyytiä etukäteen varaamallemme hotellille. Varttitunnin päästä olimme jo seuraavien päivien majapaikassamme Lan Anh Garden Resortissa, missä meille selvisi, että aikaisen saapumisen takia joutuisimme odottelemaan tovin aikaa huoneemme vapautumista. Odotellessamme päätimme tutustella hotellin alueeseen ja Lan Anh Garden vaikuttikin varsin mukavalta ja viihtyisältä mestalta. Tripadvisorin arvostelujen perusteella tiesimme jo, että hotelli oli sopivan pieni ja hieman saaren pääkaupungin Dong Duongin ulkopuolella. Varsinkin hotellin uima-allasalue näytti todella houkuttelevalta, sillä olimmehan vielä pitkissä farkuissa liikkeellä, koska aamulla Hanoista lähtiessä oli mittarissa ollut ainoastaan kymmenkunta astetta.

Huoneen vapautumista odotellessa Jaana päätti käyttää luppoajan hyödykseen ja meni hotellin Spahan hierontaan. Itse tutkiskelin sillä aikana ison nivaskan erilaisia retkiesitteitä, joita olimme heti saapuessamme saaneet hotellin vastaanoton tytöltä. Tarjolla näytti olevan monenlaista ohjelmaa: snorklailuretkiä, sukellusta, vuoristoretkeilyä, helmifarmivierailuja, uintiretkiä, kalastusretkiä ja voisipa täältä helposti pistäytyä päiväseltään vaikkapa läheisen Kambodžan puolella.

Puolen päivän jälkeen lounasta nauttiessamme respan tyttö tuli kertomaan meille, että huoneemme oli nyt valmis. Laukut olikin jo kannettu sinne valmiiksi, joten pääsimme saman tien keventämään vaatetusta kelien vaatimaan kuosiin. Lämpötila huiteli iltapäivällä jo yli kolmessakympissä, joten farkuista ja hupparista oli ilo hankkiutua eroon. Tiukkatahtisen alkuloman uuvuttamina päätimme kuitenkin ottaa ensimmäisen päivän helteisessä kelissä puhtaasti lepäilyn kannalta, joten ensimmäinen päivä saarella kului lähinnä iltapäivänokosista nautiskellen ja hotellin lähinurkkiin tutustellen. Jaana tunsi olonsa illalla hieman kehnoksi, joten kävin vielä itsekseni illan päätteeksi hotellia vastapäisessä pienessä ravintolassa syömässä näpäkät spaghetti-bologneset.

Vatsavaivat tuntuvat olevan nyt jonkinasteinen riesa tällä reissulla. Liekö täkäläinen hygieniataso jotenkin erityisen huono vai onko kyseessä vain kehnoa tuuria, sitä on vaikea sanoa? Joka tapauksessa torstai-iltana oli siis Jaanan vuoro huudella hoosiannaa vessanpytynrengas kaulan ympärillä. Tehokkaan vatsantyhjennyksen jälkeen otimme Jaanalle samat konstit käyttöön, kuin millä oma tautini oli taltutettu Halong Bayllä. Jaana aloitti antibioottikuurin heti, kun vatsa alkoi sietämään jotain sisältöä ja onneksi nuo kotimaasta mukaan otetut tropit pelastivat myös hänen olonsa. Perjantaiaamuna pahin vatsatauti oli jo voitettu ja hieman hupeloa oloa lukuun ottamatta reissukaveri taas ihmisten kirjoissa.

Onneksi Jaanan olo koheni myös sen verran kopsakaksi nopeasti, että lähdimme heti perjantaina aamiaisen nautittuamme jo läheiselle rannalle biitsielämää harrastamaan. Phu Quocilla rantoja kuulemma riittää joka lähtöön ja viiden minuutin kävelymatkan jälkeen saavuimmekin varsin mukavan näköiselle rantakaistaleelle. Tässä hotellimme kohdalla rantaa kutsutaan ilmeisesti nimellä Long Beach ja nimi onkin kyllä varsin osuva, sillä katsoipa rannalla kumpaan suuntaan tahansa, riittää upeita valkoisia hiekkarantoja silmänkantamattomiin. Mitään koskemattomia eivät rannat toki tässä kohti saarta enää ole, mutta verrattuna esimerkiksi Phuketin ja monien muiden tyypillisten rantakohteiden palmurantoihin, kestävät nämä täkäläiset huonoimmatkin rannat vertailun komeasti.

Iltapäivällä aikamme rantsuja pitkin käveltyämme ja kokovartalohieronnat rannalla otettuamme palasimme hotellille viettämään lopun päivän viihtyisällä allasalueella. Uima-altaan vesi tuntui ensikosketuksesta varsin raikkaalta, mutta hetken päästä se ainoastaan viilensi ihanasti hikisellä rantakävelyllä kuumentunutta kehoa.Tätä lämpöähän tänne on tultu hakemaan ja nyt sitä on onneksi tarjolla roppakaupalla varsin mukavan näköisessä ympäristössä.

Jaanan lueskellessa kirjaa aurinkotuolissa altaalla olen itse kuljeskellut hotellin puutarhassa kameran kanssa. Valokuvaajalle pääseminen Suomen talven synkimpien ja vähävaloisimpien hetkien keskeltä tänne kirkkaaseen ja lämpöä hehkuvaan valoon on aina mieltä virkistävä kokemus. Valokuvaamiseen tarvitaan valoa ja sitä täällä riittää. Kukat, kasvit, ötökät ja muut ökkiäiset sekä vihreänä hehkuva luonto saavat suljinsormen syyhyämään, joten kuvia tulee otettua koko ajan.

Eli sellaisia ovat olleet ensimmäiset päivät tässä paratiisissa. Jossain vaiheessa lähdemme varmaan snorklaamaan ja joitakin muita pikku retkiä on myös suunnitteilla. Mutta enimmäkseen me täällä vain löhöillään, lepäillään, syödään ja juodaan hyvin sekä otetaan tietysti muutamia valokuvia. Ja nautitaan lämpöä säteilevästä auringosta, joka saa ihon ja kehon hehkumaan sisältä ja ulkoa. Meillä kun on aikaa Phu Quocilla kaikkiaan kahdeksan yötä, niin kiirettä ei ole mihinkään. Nyt siis vain naatiskellaan ;)