Hanoi elää kahdella rattaalla

Hanoi, Vietnam. Miljoonakaupungin vilinää. Lämpötila 20 astetta. Lomafiilis 135%

Jo maanantaina Halong Bayltä palattuamme olimme Jaanan kanssa sopineet, että pitäisimme seuraavan päivän eli tiistain hieman rauhallisempana välipäivänä, jolloin lepäilisimme ja korkeintaan kävisimme hieman tutustelemassa Vietnamin pääkaupungin katukuvaan ja lähikortteleihin. Hyvin nukutun yön jälkeen menimme aamupalalle vasta noin puoli kymmenen aikaan ja nuudelimömmöt nautittuamme kävimme vielä hotellihuoneessa nappaamassa mukaamme sopivat kamppeet ja tietysti kameravehkeet, jotta saisimme kaupunkikierroksesta kaiken tarvittavan irti.

Sää täällä Pohjois-Vietnamissa on tähän aikaan vuodesta täkäläisittäin talvinen. Lämpötila liikkuu iltapäivällä korkeimmillaan jossain 20 asteen tienoilla ja yöllä se taas laskee aika lähelle kymmentä astetta. Melkoisen tuttuja lukemia siis, jos ajattelee keskivertoa suomalaista kesää. Tällaiset numerot elohopeamittarissa tarkoittavat kuitenkin sitä, että vaikka täällä palmupuiden katveessa liikutaankin, niin suurimmalla osalla paikallisista on päällä toppatakit ja osalla jopa villapipot, kun taas monilla länsimaisilla matkailijoilla näkee katukuvassa jopa shortseja ja t-paitoja.

Aluksi kävelimme muutaman korttelin matkan hotelliltamme läheisen Hoan Kiem-järven rannalle, mistä maksulliset kaupunkikiertoajelut lähtevät liikkeelle. Olemme viime reissuillamme alkaneet Jaanan kanssa suosia näitä käteviä kiertoajeluita, koska niiden avulla saa nopeasti ja vaivatta hyvän kokonaiskäsityksen suuremmankin kaupungin eri alueista ja nähtävyyksistä. Viimekesäisen Krakovan kiertoajelun tapaan tällä Hanoissakin voi vuokrata käyttöönsä seurueen koosta riippuen pienemmän tai isomman sähkökäyttöisen golf-autoa muistuttavan menopelin, jolla sitten pääsee suhailemaan kuskin kuljettamana haluamakseen ajaksi pitkin kohteen katuja.

Niinpä varasimme itsellemme oman auton ja sovimme tunnin ajelun hinnaksi noin kymmenen euroa. Nuori nainen, joka lähti meitä kuljettamaan pitkin keskustan katuja, puhui melkoisen epäselvää ja olematonta englannin kieltä, mikä valitettavasti tuntuu olevan täkäläisille hyvin tyypillistä. Onneksi auton kaiuttimista kuuluva selostus oli nauhoitettu selkeämmällä ääntämyksellä, vaikka eipä siitäkään meinannut koko aikaa saada kunnolla selvää, koska liikenteessä vilistävien tuhansien mopojen ja skootterien kakofoninen surina peitti liikkeelle lähtiessämme alleen miltei kaiken muun.

Kaksipyöräisiä Hanoissa tuntuu riittävän. Auton omistaminen on suurimmalle osalle vietnamilaisista aivan liian kallista, joten kansa kulkee kaksipyöräisillä, joko moottorilla varustettuna tai ilman. Seitsemän miljoonan asukkaan Hanoissa on kuulemma yli kolme miljoona mopoa ja skootteria. Siihen päälle kun laskee polkupyörät, niin kaksipyöräisten ohjaustankoa kääntelee joka päivä kaupungissa sellainen lähes käsittämätön määrä ihmisiä, että suomalaiseen hieman rauhallisempaan menoon tottunutta saattaa alkaa hirvittämään. Jotenkin kummasti kaikki nuo mopot, autot, polkupyörät ja jalankulkijat kuitenkin onnistuvat liikkumaan toistensa seassa ja lomitse ilman, että hommasta muodostuu täydellistä katastrofia. Ensimmäisenä päivänä tänne saavuttuamme katua ylittäessä ei hommasta meinannut tulla aluksi mitään, mutta hieman harjoiteltuamme kadunylitys alkaa jo sujua kohtalaisesti. On vain mentävä rohkeasti ohitse kiitävien ajoneuvojen sekaan ja luotettava siihen, ettei kukaan aja päälle. Välillä hieman tietysti hirvittää seisoa keskellä katua, kun jokapuolella singahtelee autoja ja skoottereita hurjaa vauhtia eri suuntiin, mutta uskomatonta kyllä kuskit väistävät tai jarruttavat lopulta, jos hengenmeno alkaa näyttää vääjäämättömältä.

Iltapäivällä mukavan kiertoajelun päätteeksi päätimme vaihteeksi käydä jossain länsityylisemmässä ravintolassa syömässä jotain muuta evästä, kuin tähän saakka jo liiankin tutuksi tullutta nuudeliruokaa. Vaikka reissussa ollaan oltu vasta noin viikko, niin jokapäiväiset nuudeli- ja riisimömmöt alkoivat vain yksinkertaisesti tuntua jo turhan toistuvilta. Niinpä löysimme itsemme hetken päästä erään järveä reunustavan korkean rakennuksen neljännessä kerroksessa sijaitsevasta pizzeriasta, jossa mussuttelimme vaihteen vuoksi ihan mukavan makuiset pannupizzat kiduksiimme. Näköala pizzeriasta alas kaduille oli hyvä, joten oli tosi mukavaa seurata liikenteen vilinää myös katutasoa ylempää samalla pizzaa ja olutta nautiskellen.

Illalla hieman ennen pimeän tuloa palasimme hotellille levähtelemään. Samalla varasimme seuraavaksi päiväksi koko päivän retken Vietnamin entiseen pääkaupunkiin Ninh Binhiin, joka sijaitsee saman nimisessä provinssissa noin 90 kilometriä Hanoista etelään Punaisen joen suistoalueella. Samalla reissulla pääsisimme tutustumaan Tam Cocin karstikalliovuoriin ja veneilemään niiden lomassa pujottelevalla joella. Aluetta kutsutaan useasti nimellä "Halong Bay in land" eli Halongin lahdeksi kuivalla maalla, joten jos maisemat tuolla olisivat edes vähääkään samaa luokkaa kuin edellisinä päivinä Tonkinin lahdella, olisi tiedossa todennäköisesti melkoisen mahtava reissu.

Oheisista kuvista saa varmaan parhaiten käsityksen tiistaipäivän Hanoin katunäkymistä. Kokemuksena kaupunki on ollut ainakin meille Jaanan kanssa tosi kiinnostava. Paikalliset ihmiset ovat lähes poikkeuksetta olleet ystävällisiä ja avuliaita. Hanoi on aito vietnamilainen kaupunki, joka elää ja kuolee kahdella rattaalla. Toivottavasti me Jaanan kanssa kuitenkin jatkamme täältä vielä reissuamme ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa kohti Vietnamin eri osia. Keskiviikko on nimittäin viimeinen täysi päivä tällä Hanoissa ja aikaisin torstaina aiomme jo lentää Vietnamin suurimmalle saarelle Phu Quocille aivan Kambodzan rannikolle. Viimeistään siellä loppuu suomalaisen kesän kaltaisista lämpötiloista nauttiminen ja helle pukkaa vihdoinkin päälle. Sääennusteet lupaavat saarelle noin 30 astetta, mikä sopii kyllä erittäin hyvin meille. Pitkät housut joutavat jo matkalaukkuun ja me Jaanan kanssa aletaan helposti joulun viettoon pelkissä shortseissa ja uikkareissa.

Mutta nyt koisimaan. Huomenna on siis vielä yksi retkipäivä täällä pohjoisempana. Siitä sitten lisää seuraavassa blogipäivityksessä. Eläkäähän siivosti siellä kotimaan joulunodotuksen keskellä ja muistakaa, että lahjoista paras on se, kun saa rauhoittua ja rentoutua viettämään joulunaikaa ilman aikatauluja ja suorituspaineita. Uima-allas ja 30-asteen helle auttavat toki hieman meitä täälläpäin rauhoittumisessa, mutta tärkeintähän on tietysti se aito joulun henki ;)