Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

El Nido, Palawan, Filippiinit. Myrsky tuli ja meni, 29 astetta, Lomafiilis 107%

Viimeinen täysi lomapäivämme El Nidossa alkoi aamuöisellä herätyksellä, jonka aiheutti ulkona äänekkäänä mesoava trooppinen myrsky Wukong. Onneksi myrsky ei lopulta ollut Palawanin pohjoisosissa oikeastaan tavallista suomalaista syysmyrskyä kummempi mellastaja. Vettä tuli ulkona kyllä aika rivakasti ja tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti, että päätimme Jaanan kanssa käydä keskellä yötä hakemassa mökin kuistilla kuivavat pyyhkeet, uima-asut ja muut tamineet sisälle turvaan, jottei myrsky pääsisi viemään niitä mukanaan.

Onneksi pääsimme jatkamaan vielä tuon jälkeen unia ja aamulla herättyämme kiihkein tuuli ja rankin sade olivat jo ohi. Jatkuvampi sadekin loppui aamupäivän aikana ja aurinko alkoi pilkistelemään pilvien lomasta jo ennen puoltapäivää. Niinpä päätimme lähteä tricycle-kyydillä vielä viimeiselle visiitille El Nidon kaupunkiin, missä yritimme tehdä tuliaisostoksia, mutta yritykseksi se tosiaankin jäi yhtä pientä koiranhoitajille löytämäämme tuliaista lukuun ottamatta. El Nidon valikoimat tuliaisten ja esim. vaatteiden osalta ovat kyllä aika vaatimattomat. Teiden varsilla on kyllä jonkinlaisia kojuja, joissa roikkuu kaukaa katsottuna monen näköistä ryijyä ja rättiä, mutta kun niitä pääsee katselemaan lähempää, paljastuu se tosia, että jopa suomalaiselta kirppikseltä löytyy laadukkaampaa ja siistimpää tavaraa. Ja taatusti sopivampaan kokoon, sillä kun yritimme muutamassa kojussa sovittaa filippiiniläistä XL-kokoa, niin eihän se meikäläisittäin mitoitetuille mahtunut kuin viereen ja siinäkin ainoastaan toiseen lahkeeseen tai hijaan.

Tajuttuamme, ettei shoppailusta tullut tuolla mitään, kävimme kuitenkin vielä lounaalla El Nidon rannalla. Kaupungilla hortoillessamme törmäsimme oheisen kuvan mukaiseen kapakan mainokseen. Kovin kylmää lupailivat oluen olevan heillä! Syötyämme palasimme hotellille kolmipyörän kyydilla ja Jaana meni vielä kertaalleen hierottamaan itseään naapuritontin hoitolaan. Tällä kerralla hierojan italialainen poikaystävä rymisteli, kaatuili ja pudotteli viinapulloja rikki ympäri hoitolaa siihen malliin, että hoitolan omistajalta taisi se viimeinenkin ymmärrys loppua kyseisen grappaveikon suhteen. Hierottuaan Jaanaa pyydetyt kaksi tuntia ja katseltuaan äijän kännistä koikkelehtimista, omistaja kuiskasi paikalla olleille hoidettaville ja muille työntekijöille, että nyt saa riittää ja että hän lähtee hakemaan El Nidon kaupungista poliisin paikalle. Joten veikkaisin, että saapasmaan soppaukolla saattaa olla elämänsä krapula edessä, kun hän herää seuraavana aamuna filippiiniläisestä putkasta menoleima italiaan persauksissaan.

Itse kuvasin iltapäivällä vielä muutaman valokuvan ympäristöstä, mutta illan alkaessa hämärtymään, meidän oli pakko alkaa pakkaamaan kamoja takaisin matkalaukkuihin, sillä kyyti takaisin Puerto Princesaan lähtisi aikaisin seuravana aamuna. Illalla kävimme vielä syömässä Daven tarjoaman illallisen Greenviewsin ravintolassa ja maksamassa huone-, ruoka-, juoma- ja retkilaskun oleskelumme ajalta. Lomailu Greenviewsissä on kyllä ollut melkoisen helppoa, sillä kaikki syönnit, juomiset ja retket ovat menneet piikkiin, jonka sitten loman lopuksi voi maksaa kerralla pois. Rahaa ei siis ole tarvinnut paljoakaan käsitellä, mitä nyt on kaupungilla käydessä muutamiin tricycle-kyyteihin mennyt muutamia euroja ja tietysti sukelluskurssiin sekä muutamiin syönteihin hotellin ulkopuolella. Jätimme Greenviewsiin myös yhden Vares-romaanin seuraavien suomalaisten luettavaksi pienin terveisin, joten jos olette tuonne päin menossa, niin myös suomenkielistä kirjallisuutta pitäisi jatkossa löytyä hotellin kirjahyllystä.

Kamat kasattuamme olimme täydellisen valmiita nukkumaan, sillä edeltävä painostava myrsky-yö oli kummasti imenyt mehut meistä. Niinpä laitoimme kellon herättämään hieman ennen neljää ja siirryimme unten maille.

Viimeinen yö paratiisissa. Kotimatka alkaa huomenna klo 6.00. Hyvää yötä.