Hei tsiigatkaa, kundit. Mä osasin!

El Nido, Palawan, Filippiinit. Pilvipoutaa ja aurinkoa, 30 astetta, Lomafiilis 111%

Päätimme jo keskiviikkona veneretkeltä palattuamme, että seuraavana päivänä pidämme välipäivän saarihyppelyistä ja keskitymme ainoastaan löhöilemään, lukemaan kirjaa ja levähtelemään. Niinpä nukuimme torstaina jälleen vähän tavallista arkiaamua pidempään ja lähdimme aamupalalle vasta kello yhdeksän jälkeen. Samalla reissulla ennen ravintolaan menoa päätimme käydä myös varaamassa ajan hierontaan läheisessä hierontapaikassa, minkä olimme bonganneet aivan hotellin vierestä jo rannalla edellisinä päivinä kävellessämme.

Hoitolaan ei tosiaan ole matkaa rantahiekkaa pitkin hotellin meren puoleiselta portilta, kuin noin 50 metriä, joten sovimme tulevamme hierottavaksi heti kello yhdentoista aikaan, kunhan aamiainen olisi ehtinyt hieman sulaa. Onneksi ehdimme käydä aamiaisen jälkeen vielä hetken lepäämässä ja sulattelemassa ruokaa, jotta ei aivan täydellä vatsalla tarvinnut astella tyttöjen vellottavaksi ja väännettäväksi.

Sillä aikaa, kun hoitolan omistaja keskittyi antamaan Jaanalle kahden tunnin perusteellista kokovartalohierontaa, otin itse vastaavan käsittelyn, mutta minulla se kesti ainoastaan tunnin. Toisen tunnin sovin käyttäväni foot-spahan eli jonkin sortin jalkahoitoon, mitä jo edellinen hierojani Puerto Princesassa oli minulle innokkaasti suositellut. Kotimaassahan tällaisissa jalkahoidoissa ei ainakaan meikäläisellä tule koskaan käytyä, koska niissä istuessa tulee kaltaisellani raavaammalla äijällä jotenkin turhan tyttömäinen olo. Niinpä edellisestä jalkahoidosta oli itsellänikin kulunut aivan liian pitkä aika ja varsinkin kantapäihin oli kertynyt kunnioitettavan paksut kovat kerrokset nahkaa.

Niinpä istahdin rentouttavan hieronnan jälkeen pihalla olevaan nojatuoliin ja hoitaja toi minulle jalkoja varten astian, minne jalkaterät tuli upottaa lillumaan kuumaan nesteeseen. Nesteen tarkoitus oli uskoakseni pehmentää jalkapohjan kovettunutta ihoa, jotta ylimääräisten kovettumien poishiominen sujuisi helpommin. Tovin aikaa jalkoja uitettuani hoitajatyttö pyysikin minut takaisin sisälle makoilemaan mahalleni ja varsinainen käsityön osuus hoidosta alkoi. Tyttöraukka joutui hikipäissään hankaamaan jalkapohjiani reilun puoli tuntia monenlaisilla viiloilla ja raspeilla, mutta ilmeisesti jotain tulostakin syntyi, koska hoidon jälkeen kenkiä jalkaan sovitellessa tuntui melkein siltä, että näinköhän tässä kaikki kengät kävivät yhden hoidon jälkeen ainakin numeron verran liian isoiksi… :)

Hoitolan pihalla oleva nojatuoli oli muuten oiva esimerkki Filippiinien kaltaisen köyhän maan ihmisten uskomattomasta taidosta hyödyntää meillä Suomessa pelkästään jätteeksi luokiteltava tavara uusiokäytettynä aivan muussa tarkoituksessa, kuin mihin se alunperin on suunniteltu. Vai mitäs sanotte viereisen kuvan kaltaisesta hauskasta nojatuolista ja senkistä, jotka on valmistettu ainoastaan käytöstä poistetuista moottoripyörän renkaiden osista?

Hieronnasta ja hoidoista palattuamme kävimme suihkussa pesemässä hierontaöljyt pois iholta. Jaana päätti mennä rannalle lukemaan kirjaa ja itse nappasin kameran lintuputken kera kainaloon ja lähdin kiertelemään hotellin puutarha-aluetta ja etsiskelemään kaikenlaista mahdollista kuvattavaa. Onneksi bongasin nopeasti muutaman julman kokoisen perhosen, jotka keskittyivät lentelemään kukista toisiin mettä etsiessään. Enpä ole tuon kokoisia perhosia nähnyt koskaan missään ja siipien väli täytyikin noilla otuksilla olla ainakin 20 senttiä, jos ei jopa sitäkin enemmän.

Onnistuin myös kuvaamaan aiemmin vilahdukselta näkemäni värikkään pienen linnun ja tällä kertaa se ei valitettavasti heilutellut pitkää kieltään, mutta asettui onneksi kuitenkin hetkeksi eräälle oksalle kuvattavaksi. Nyt kun sitä pääsi vähän enemmän seuraamaan, selvisi kuitenkin se, ettei se mikään kolibri taida olla, vaan joku tavallisempi trooppinen lintulaji. Ornitologia kun ei ole kuitenkaan oman osaamiseni parhaita puolia, niin jätettäköön tarkan lajin määrittäminen muille tietävämmille lintutieteilijöille, mutta joka tapauksessa kovin kaunis tirpunen se väritykseltään näyttää olevan.

Päivän kuumimpina hetkinä iltapäivällä pidimme myös hetkisen siestaa päiväunien merkeissä. Muuten päivä kuluikin juuri sellaisissa merkeissä, mitkä sopivat täydellisesti rentouttavan loman viettoon. Kun ihminen saa tehdä juuri sitä, mitä sillä hetkellä mieli tekee, on lopputuloksena rentoutunut mieli ja levännyt olotila. Hyvän kirja lukeminen upean meren äärellä riippukeinussa tai kuvien räpsiminen kaikenmaailman otuksista on juuri sitä meille. Parasta lomaa.

Illalla kävimme vielä päivällisellä hotellin omassa ravintolassa ja varasimme seuraavaksi päiväksi seuraavan kirjaimen mukaisen saarihyppelyn. Niinpä luvassa on huomenna veneretki B ja tällä kerralla kirjoitimme itse taululle myös kirjaimen P, jotta hotelli osaisi oikein varata meille oman yksityisveneen huomista snorklailuretkeä varten. Luvassa on siis lisää kauniita maisemia, kristallin kirkkaita vesiä ja värikkäitä kaloja. Sitä odotellessa onkin mukavaa ja levollista mennä nukkumaan.

Hyvää yötä Palawanilta. Täällä tarkenee ihan ilman raappahousuja!