Pelottaa, herra alikersantti. Se kun vinkuu!

El Nido, Palawan, Filippiinit. Tyyntä myrskyn edellä, 33 astetta, Lomafiilis 118%

Tapaninpäiväksi meille ei ollut luvassa raikkaita rekiajeluja hangissa ja nietoksissa, vaan Palawanille tyypillinen trooppinen helle jatkui suorastaan painostavan kuumana. Muutenkin tunnelmat hotellilla olivat selvästi aiempaa jännittyneemmät television uutisista ja netistä monia eri kanavia pitkin saatujen tietojen takia, jotka ennustivat jälleen uutta myrskyä saapuvaksi Filippiineille. Edellinen joulukuun alussa rymistellyt Pablo-myrskyhän teki pahoja tuhoja ja surmasi joillakin Filippiinien saarilla suuren määrän ihmisiä. Jo joulupäivän iltana Dave oli vaikuttanut tavallista huolestuneemmalta ja syykin selvisi, kun hän kertoi, että hotellille oli alkanut tulemaan lukuisia peruutuksia sen takia, että länsimaisissa tiedotusvälineissä oli kerrottu hyvin laveasti ja epätarkasti lähestyvän myrskyrintaman tulosta ja vaikutusalueesta.

Aamulla aamiaiselle mennessämme taivas oli yhä mukavan näköinen ja ainoa seikka, mistä lähestyvän myrskyrintaman olisi voinut ehkä aavistaa, oli painostava ja lähes tuuleton keli, joka sai paidan liimautumaan miltei hetkessä ihoon kiinni litimärkänä. Hotellin venemiehet olivat kuitenkin lähteneet turistien kanssa saarihyppelyille aamulla normaaliin tapaan, joten ihan äkkinäistä muutosta säätilaan tuskin oli heti näköpiirissä. Aamiaista nauttiessamme mietimme Jaanan kanssa itsekin, että lähtisimme vielä päiväksi jollekin läheiselle saarelle uimaan ja snorklailemaan, mutta koska kyytiä kysyttyämme tarjolla ei ollut kuin pienempiä ja turvattomamman oloisia veneitä, päätimme suosiolla unohtaa moiset haaveet ihan käytännön turvallisuuden takia. Säätila täällä tropiikissa voi kuitenkin muuttua ihan muutamassa minuutissa varsin dramaattisesti, joten olisi ollut aikamoista riskipeliä lähteä tieten tahtoen pikkupurtilolla vesille, kun aluetta on lähestymässä yli 400 kilometriä leveä sykloonin muotoinen trooppinen myrskyrintama.

Niinpä vietimme jälleen rentoa lomapäivää aivan tässä omalla Corong Corong -rannalla leppoisasti chillaillen. Kävimme aamulla kävelyllä rantaa pitkin kohti etelää ja otin samalla kuvia laskuveden paljastamalla rannalla leikkivistä lapsista. Rannalla kävellessämme näimme muutamia muitakin hotelleja ja olisipa siellä ollut myynnissä jopa keskenjäänyt hotelliprojekti rakennuksineen, joten nyt tuossa olisi ollut hyvä mahdollisuus jollekin rohkealle suomalaiselle yrittäjälle perustaa skandinaavisen standardin mukainen rantahotelli kunnon lihapulla-rössypottu-ravintolan kera tänne El Nidoon. Moisia turistirysiä täältä ei nimittäin ainakaan vielä löydy, mikä toisaalta on aika mukava asia, sillä ainakin meidän mielestä paikallinen ruoka täällä on ollut tosi hyvää ja yhtään kertaa ei vielä ole tullut ikävä kotimaan pöperöitä. No, sen verran täytyy tunnustaa, että parina iltana on ollut pakko avata kotimaasta mukaan sattunut Tervaleijona- tai Pantteriaski ja antaa makunystyröille hieman tutumpaa kyytiä silkkojen chilien ja sitruunaruohojen jälkeen.

Jaana kävi taas totuttuun tapaan hieronnassa ja tällä kertaa hierojan italialainen poikaystävä oli sammunut pitkin päivää nauttimiensa oluiden ansiosta hoitolan tiskille. Hoitolanpitäjä olikin päätään pudistellen kysellyt Jaanalta neuvoa, miten moisesta ongelmasta pääsisi parhaiten eroon. Naisen asemahan ei täkäläisessä kulttuurissa ole kovinkaan kummoinen, sillä avioerohan ei täällä tunneta, vaan jos esim. nainen ottaa eron, pannaan hänet parhaassa tapauksessa vuosiksi linnaan. Hierojan tapauksessa kyse lienee tosin vain ainoastaan ulkomaalaisesta poikaystävästä, joten Jaana taisikin suositella ensin katkaisuhoitoa ja jos se ei ala tepsimään, niin sitten ihan vaan kalossin kuvaa persauksille ja sydämellistä toivotusta mukavasta matkasta takaisin mamman spaghettipannujen äärelle Italiaan :)

Säätila alkoi pilvistymään iltaa kohti mentäessä ja vettäkin alkoi ripsimään vähitellen kasvavan sateen muodossa. Päivän saarihyppelyiltä palaavat paatit toivat iltapäivällä mukanaan takaisin hotellille takuulla läpeensä kastuneita turisteja. Kävimme myrskyä vartoessamme päivällisellä melkoisen aikaisin jo joskus kello 17 aikaan. Viimeisten ennusteiden mukaan myrskyrintaman keskus tulisi kulkemaan vajaat 100 kilometriä El Nidon yläpuolelta, joten aivan myrskyn silmään emme onneksi olisi vaarassa joutua. Koska rintama kuitenkin kulkee satoja kilometrejä leveänä sykloonina, oli illaksi ja yöksi taatusti luvassa jotain normaalista poikkeavaa.

Myrskyä odotellessamme lueskelimme kirjaa mökissä ja pistimme nukkumaan jo joskus yhdeksän aikaan. Yöllä heräsimme melkoiseen tuuleen ja sateeseen, joten meidän oli pakko käydä hakemassa mökin kuistille kuivamaan jättämämme pyyhkeet ja vaatteet sisälle turvaan, jotta myrskytuuli ei olisi vienyt niitä mukanaan. Ukkonenkin muistutti olemassa olostaan jyrähtelemällä jossain vähän kauempana, mutta onneksi myrskyn keskus tuntui lopultakin menevän ohitsemme sen verran kaukaa pohjoisesta, että sen vaarallisimmat vaikutukset jäivät ainakin meidän alueella pelkäksi kovaksi sateeksi ja kohtalaisiksi tuulen puuskiksi.

Niinpä toivotamme taas hyvää ja rauhallista yötä täältä Filippiineiltä. Meillä se tosin jatkuu hieman tavallista rauhattomampana, sillä tuuli ja sade jatkuvat yhä melkoisena myräkkänä. Onneksi lähtö pois Palawanilta on vasta perjantaina, jolloin myrskyn pitäisi olla jo kaukana merellä matkalla kohti Vietnamia. Joten huomenna on vielä viimeinen täysi lomapäivä täällä paratiisissa. Ja joskus paratiisissakin saattaa myrskytä, mutta senpä takia kannattaa aina toisinaan muistella monelle tutun kotimaisen iskelmän sanoja: "Myrskyn jälkeen on poutasää" :)

PS. Laitan tähän viimeiseksi vielä kuvan Greenviews Resortin puutarhan vehreydestä. Mökki, jossa olemme täällä asustelleet näkyy kuvassa keskimmäisenä. Kuvan vasemmassa alareunassa näkyy myös paikkaa pyörittävä harmaapäinen Dave opastamassa joitain vieraistaan. Täällä asuessaan tuntuu melkein, kuin asuisi keskellä sademetsää, mutta samalla aivan meren rannalla. Puitteet ovat kyllä siltä osin varsin miellyttävät.