Se on nimittäin se pienimmän riesan tie

Puerto Princesa, Palawan, Filippiinit.
Hoteinta hottia, 28 astetta, trooppinen helle, Lomafiilis 99%

Parin yön pikaisen Hong Kong -pysähdyksen jälkeen matkamme jatkui aikaisin lauantaiaamuna kohti Filippiinejä. Olimme laittaneet kännykän herätyskellon herättämään vähän kello viiden jälkeen ja niinpä tutun arkinen hälytysääni riipikin jo ennen aamunkoittoa ikävästi korvia ylösnousemuksen merkiksi. Pikaisten aamutoimien ja kamojen kasaamisen jälkeen olimme jo hieman kuuden jälkeen valmiita metsästämään itsellemme taksin kohti Hong Kongin kansainvälistä lentokenttää. Jaanan odotellessa laukkujen kanssa hotellin aulassa kävin nappaamassa kadulta lennosta taksin ja palasimme hetken päästä hakemaan häntä ja laukkuja.

Aamukuudelta ei kaduilla vielä ollut paljoakaan liikennettä, joten pääsimme ajelemaan pitkin varsin tyhjiä katuja, ainakin kun ottaa huomioon, että liikuimme miljoonakaupungin vilkkaimmilla kulmilla. Noin neljänkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen olimme jo takaisin lentokentällä terminaali kakkosessa, minne olimme paria päivää aiemmin saapuneet Helsingistä.

Emme päässeet heti saavuttuamme luovuttamaan laukkuja sisään lennolle, joten kulutimme reilun puolituntisen aamukahvia nautiskellen ja hulppeaa kenttää hämmästellen. Onneksi Check-in pisteet avautuivat heti kello seitsemän jälkeen, joten laukut luovutettuamme olimme valmiita siirtymään kansainväliselle puolelle. Tulli- ja passimuodollisuudet ovat Hong Kongissa huomattavasti rennommat ja miellyttävämmät matkailijalle kuin esimerkiksi Pekingissä, joten kirjautuminen maasta ulos sujui varsin kivuttomasti. Muutenkin ilmapiiri Hong Kongissa on aivan erilainen, iloinen ja optimistinen, kun sitä vertaa manner-Kiinan hieman hymyttömään meininkiin. Vapaudella on selvästi vaikutuksensa ja sen huomaa.

Air Asian lento Hong Kongista Clarkin kentälle lähti vajaan tunnin myöhässä, mutta onneksi olimme varanneet siirtymiseen seuraavalle lennolle reilusti aikaa. Lento itsessään sujui mukavasti ja olipa koneessa muitakin suomalaisia, kuten muutamia suomalais-filippiiniläisiä pariskuntia ja perheitä matkalla ilmeisesti joulun viettoon vaimojen kotiseuduille.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olimme ajatelleet, että hyppäämme Clarkissa taksiin ja ajelemme sitten sillä muutaman tunnin matkan Manilan kansainväliselle lentokentälle, mistä illalla lähtisi jatkolentomme kohti Palawania. Laukut hihnalta nostettuamme huomasin kuitenkin, että ulostuloaulassa kaupiteltiin eräällä tiskillä bussilippuja ilmastoituun Philtrancon bussiin, joka tulisi huomattavasti edullisemmaksi kuin monen tunnin taksikyyti. Lisäksi lippuja kaupitteleva tyttö lupasi, että ehdimme varmasti jatkolennolle heidänkin kyydissään ja aikoipa vielä tiputtaa meidät suoraan Ninoy Aquinon kentän kolmosterminaalin eteen, mistä pääsisimme vaivatta jatkolennolle.

Kysyin myös ulostuloaulassa eräältä suomalaiselta kaverilta, joka oli filippiinovaimonsa kanssa liikkeellä, että mitä kulkuvälinettä hän suosittelisi Clarkin ja Manilan välille. Mies itse kertoi vuokraavansa aina auton kuljettajan kera, koska hänen mukaansa julkisia kulkuvälineitä käyttäen on turhan suuri riski tulla ryöstetyksi. Koska bussi oli kuitenkin juuri lähdössä ja hintaakaan ei tulisi kuin murto-osa taksin kustannuksista, päätimme hypätä bussin kyytiin. Sisään bussiin päästyämme ihmettelimme kyllä hieman, että kuinka suuri riski ryöstetyksi tulemiselle todellisuudessa olisi, koska sisällä oli kaikenkarvaista tavallista väkeä länsimaisista reppumatkaajista itämaisiin muslimeihin.

Onneksi bussikyyti sujui ongelmitta ja turvallisesti sekä jopa kohtuullisen nopeasti kohti Manilaa. Moottoritietä huristellessamme alkoivat Filippiinien suuret tuloerot ja köyhyys nousta silmiemme eteen hyvin kirjaimellisella tavalla. Enpä ole vielä missään nähnyt yhtä kurjan näköisiä ihmisasumuksia kuin tuolla matkalla kohti Metro-Manilaa. Pylväiden varaan rakennetun moottoritien alla näkyi muutamista pellinkappaleista kyhättyjä hökkeleitä silminkantamattomiin ja lapset leikkivät saastaisten kanavien ja mutakuoppien rannoilla. Jos näimme muutama vuosi sitten Intiassa käydessämme kurjuutta ja köyhyyttä, niin kyllä sitä näyttää löytyvän myös täältä Filippiineiltä ihan kotitarpeiksi.

Itse Metro-Manilaa voi kuvata helposti parilla sanalla: karmaiseva hornankattila. Eipä olisi juurikaan tullut mieleen mennä bussista ulos keskelle käsittämätöntä lauantaipäiväistä hulinaa ja härdelliä. Hurjimmissa risteyksissä autoja kulki seitsemää kaistaa molempiin ja välillä jopa kolmeen eri suuntaan, joten bussin kulkeminen muuttui Manilaan saavuttuamme melkoiseksi mateluksi. Kun välillä pysähdyimme jättämään porukkaa bussin kyydistä, oli pakko kavuta katselemaan auton ikkunoihin ohikulkijoita, sillä bussin alaosan tavaratilassa olevat matkatavarat olisi ollut kohtuullisen helppoa varastaa, jos niitä ei olisi pitänyt tarkasti silmällä.

Onneksi kaikki sujui kuitenkin ongelmitta ja olimme lopulta reilun kolmen tunnin ajamisen jälkeen perillä Manilan kansainvälisellä lentokentällä. Pääsimme saman tien kirjaamaan laukkumme sisään Cebu Pasificin kyytiin ja ehdimmepä vielä konetta odotellessa syödä tuhdit ja maukkaat pizzat. Parin jääkylmän oluen kyydittämänä pizza maistuikin suorastaan käsittämättömän hyvälle, mutta saattoi silläkin olla osasyynsä eväiden erinomaiseen maistuvuuteen, ettemme olleet aiemmin päivällä ehtineet syödä muuta kuin yhdet kanavoileivät Air Asian lennolla.

Perillä Palawanilla olimme illalla seitsemän jälkeen ja koneesta ulos astuessa vastaan iski ensimmäisen kerran tällä reissulla tuttu trooppinen lehmän henkäys. Nappasime laukut hihnalta mukaamme ja otimme heti kentän ulkopuolelta tricycle-kyydin läheiseen Hibiscus Garden Inn-hotelliin, mihin olimme jo Suomessa varanneet parin yön majoituksen ennen varsinaista siirtymistä loman pääkohteeseen El Nidoon.

Kävin vielä yön pimeydessä kuvaamassa panoraaman hotellimme sisäpihalta. Lomafiilikset alkavat nyt kyllä olla kohdillaan. Mikäs täällä on kuppelehtiessa kuumassa tropiikissa upean tähtitaivaan alla kauniissa valossa?

Mutta nyt on pakko painua koisimaan. Väsytys on melkoinen rankan matkustuspäivän jälkeen. Huomenna nukutaan kyllä huolettomina pitkään ja sitten tilataan hierojat hotellihuoneeseen lievittämään lentämisessä jännittyneitä lihaksia. Good night!