Hong Kong. Jäähdyttelyä vesisateessa, 20 astetta, Lomafiilis 102%
Lauantaina heräsimme Angels Cityssä Rumi Apartelle hotellin respasta tulleeseen puhelinsoittoon. Vastaanoton tyttö halusi varmistaa, että olimme hereillä ja valmiita kohta hyppäämään hotellin minipakun kyytiin kohti Clarkin lentokenttää. Yöllä jouduimme heräämään muutaman kerran melkoiseen meteliin, koska ilmeisesti aamuyön tunneilla muutamat hotellivieraat palailivat tyttöbaarikaduilta takaisin hotellille petitouhuihin seuralaisineen. Oli hieman huvittavaa kuunnella, kuinka ilotytöt pyytelivät hieman viskibasson karhentamalla äänellä naapurihuoneen ovella länsimaista asiakastaan avaamaan oven kuiskaamalla: Captain Simon, Captain Simon! Toivottavasti kyseinen kapteenismies ei ollut seuraavan lentomme lentokapteeni! :)
Ajomatkaa kentälle ei onneksi ollut kuin reilun 15 minuutin ajomatkan verran, joten aamuyön pimeydessä ajelimme Toyotan pikku tila-auton kyydillä jo tulomatkalta tutulle Clarkin lentoasemalla ja aloitimme aamun turvatarkastuksien läpimenolla.
Nälkäkin meinasi jo hieman vaivata, joten heti päästyämme kansainväliselle puolelle etsimme lähimmän ruokapaikan ja ostimme hieman purtavaa aamupalaksi. Nälissämme emme olleet turhan nirsoja, vaan kelpuutimme aamupalaksi hot dogit juomien kera. Hieman kävi taas mielessä, että jokohan tuota nyt mennään turhan riskirajoilla, kun syödä mussuttelimme hodarit muhkeiden majoneesien kera, mutta eipä ainakaan tähän mennessä ole tälläkään reissulla ruoista pahempia ongelmia aiheutunut, vaikka olemme pistelleet suihimme käytännössä kaikkea, mitä eteen on kannettu. Juomissa on mennyt jäitä ja ruoissa salaatteja monenlaisilla kastikkeilla. Kop, kop! Kannattaa toki koputtaa puuta, sillä koskaanhan ei voi tietää, mistä sen vatsataudin onnistuu saamaan. Käsidesiä on toki mennyt pullotolkulla, koska käytännössä läträämme aina kädet sillä esimerkiksi rahaa käsiteltyämme tai ennen ja jälkeen syömisen tai juomisen.
Air Asian lento Clarkista Hong Kongiin sujui muuten kommelluksitta, mutta jossain puolessa välissä lentoa lentoemännät kuuluttivat kaipaavansa lääkinnällistä apua matkustajien joukosta. Huomasin, että aivan koneen etuosassa oli eräs mies menettänyt tajunsa ja kaatunut käytävälle. Koska matkustajien joukosta ei kuitenkaan löytynyt lääkäreitä eikä sairaanhoitajia, joutuivat matkustamohenkilökunnan työntekijät itse hoitamaan miehen tajuihinsa ja lisähapen avulla he onnistuivatkin saamaan tämän vähitellen ylös ja takaisin istuimelleen. Onneksi kyseessä ei tainnut lopulta olla sen vakavampaa, koska mies jo Hong Kongissa käveli ihan omin avuin ulos koneesta.
Laskeuduimme pilviseen ja jopa hieman sateiseen Hong Kongiin hieman yhdeksän jälkeen aamulla ja maahantulomuodollisuuksien jälkeen sekä laukut hihnalta löydettyämme nappasimme taksikyydin Kowlooniin. Taksi kuljetti meidät parissakymmenessä minuutissa jo tutuksi tulleeseen Harbour Hotelliin, missä yllätykseksemme pääsimme kirjautumaan saman tien sisään huoneeseen, vaikka kello ei ollut vielä lähelläkään puolta päivää. Huone oli, jos mahdollista, vieläkin pienempi kuin pari viikkoa sitten, joten jouduimme survoutumaan matkalaukkuinemme tosissaan sisälle, ennen kuin saimme pakaasit lattialla auki.
Jaana oli jo menomatkan Hong Kongin pysähdyksellä pannut merkille aivan hotellin vieressä olevan kampaamoliikkeen, joten lähdimme tutkimaan, josko saisimme hänelle samalle päivälle hiusten laiton leikkauksineen ja värjäyksineen. Paikkaa pitävä kiinalaismies ei puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi eräs toinen kampaamoasiakas osasi toimia tulkkina sen verran, että saimme hiustenlaiton alkuun. Jaana sopi, että leikkauksen lisäksi mies värjäisi hiukset kahdella eri värillä ja koko hommalle tulisi hintaa noin 35 euron verran paikallisia dollareita. Sopiva leikkausmallikin löytyi kirjoista katselemalla, joten sovimme, että Jaanan jäädessä kampaajien käsittelyyn, lähtisin itse läheisiin kauppakortteleihin tutkimaan, josko sieltä löytyisi mitään pikku lisätarviketta kuvaushommia ajatellen.
Parin tunnin päästä Jaana soittikin jo minulle ja palasin kaupungilta hotellille. Kiinanpoika oli tehnyt varsin mukavaa työtä ja olimme molemmat melkoisen tyytyväisiä kampaamon tekemään jälkeen. Jotain pientä tarviketta löytyi myös valokuvausliikkeistä reissultani mukaan, joten saimme molemmat mukavasti kuluteltua loppuja matkakassan varoja vähemmäksi heti, kun pääsimme takaisin sivistyksen pariin alkeellisemmista olosuhteista. Vaikka Hong Kong onkin melkoisen edullinen paikka esim. elektroniikan ja monien muiden tavaroiden osalta, löytyy täältä myös kallista tavaraa ja palveluita kunnon miljoonakaupungin moderniin tyyliin. Ehdotin uudella tukalla varustelle Jaanalle lounasta ja niinpä kävelimme muutaman korttelin matkan läheiseen Pizza-Hutiin syömään. Länsimaista tasoa ja hintaa olevat pasta-annokset maistuivatkin mainioille kesken shoppailukierroksen.
Päätimme tämän jälkeen lähteä tekemään viimeisiä tuliaisostoksia läheiseen ostoskeskukseen. Väkeä tuntui olevan liikkeellä aivan käsittämättömästi ja ilmeisesti syynä oli joulun jälkeen alkaneet alennusmyynnit. Kiertelimme vajaan tunnin ajan muutamassa suuressa tavaratalossa, jossa oli hurja määrä erilaisia liikkeitä kaupitellen kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Aika nopeasti meitä alkoi kuitenkin ahdistamaan moisessa tungoksessa tallustelu, sillä koskaan missään muualla en ainakaan itse ole ollut tuon kaltaisessa ihmispaljoudessa. Jaanakin totesi, että hänellä alkaa moinen ihmismäärä suorastaa huimaamaan, joten päätimme lähteä ostoshelvetistä väljemmille väylille. Hong Kongin kaltaisessa miljoonakaupungissa tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi kadut lähempänä kuuluisaa Ladies Marketia olivat väljempiä alkavan sateen takia.
Markkinakadulta mukaan tarttui vielä joitain ostoksia ja hintakaan ei tuolla päätä huimannut. Kaupat syntyivät aina noin puolella alunperin kauppiaan pyytämästä hinnasta, joten tuolla markkinakadulla kannattaa aina muistaa tingata. Sade alkoi kuitenkin nopeasti kiihtyä, joten päätimme palata hotellin suojiin sadetta pitämään. Kävelymatkalla ostimme hieman juotavaa ja jäätelöt mukaamme ja lähdimme lepäilemään hotellille.
Illalla yritin vielä lähteä kuvaamaan kaupungille, mutta taivaalta tuntui pudottavan sen verran rankasti vettä, että päätin suosiolla jättää sen reissun väliin, jotta kamerat eivät olisi kastuneet tuolla pilalle.
Tämä matkapäiväkirja alkaa nyt tämän reissun osalta olla viimeisiä päivityksiä vaille valmis. Meillä on vielä edessä yksi päivä täällä Hong Kongissa, mutta huomenna maanantaina ajelemme illalla lentokentälle ja lento kotimaata kohti lähtee heti vuorokauden vaihduttua maanantain puolelle. Joten seuraavat blogipäivitykset taitavat tulla vasta kotimaasta. Tuolloin täytyy vielä yrittää koota ajatuksia matkan osalta ja samalla tiivistää tunnelmia ja tuntemuksia reissun jäljiltä.
Eli Hong Kong hiljenee näiltä osin. Palataan asiaan, kunhan Finnair on tyyrännyt meidät turvallisesti kotimaan kamaralle.
Air Asian lento Clarkista Hong Kongiin sujui muuten kommelluksitta, mutta jossain puolessa välissä lentoa lentoemännät kuuluttivat kaipaavansa lääkinnällistä apua matkustajien joukosta. Huomasin, että aivan koneen etuosassa oli eräs mies menettänyt tajunsa ja kaatunut käytävälle. Koska matkustajien joukosta ei kuitenkaan löytynyt lääkäreitä eikä sairaanhoitajia, joutuivat matkustamohenkilökunnan työntekijät itse hoitamaan miehen tajuihinsa ja lisähapen avulla he onnistuivatkin saamaan tämän vähitellen ylös ja takaisin istuimelleen. Onneksi kyseessä ei tainnut lopulta olla sen vakavampaa, koska mies jo Hong Kongissa käveli ihan omin avuin ulos koneesta.
Päätimme tämän jälkeen lähteä tekemään viimeisiä tuliaisostoksia läheiseen ostoskeskukseen. Väkeä tuntui olevan liikkeellä aivan käsittämättömästi ja ilmeisesti syynä oli joulun jälkeen alkaneet alennusmyynnit. Kiertelimme vajaan tunnin ajan muutamassa suuressa tavaratalossa, jossa oli hurja määrä erilaisia liikkeitä kaupitellen kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Aika nopeasti meitä alkoi kuitenkin ahdistamaan moisessa tungoksessa tallustelu, sillä koskaan missään muualla en ainakaan itse ole ollut tuon kaltaisessa ihmispaljoudessa. Jaanakin totesi, että hänellä alkaa moinen ihmismäärä suorastaa huimaamaan, joten päätimme lähteä ostoshelvetistä väljemmille väylille. Hong Kongin kaltaisessa miljoonakaupungissa tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi kadut lähempänä kuuluisaa Ladies Marketia olivat väljempiä alkavan sateen takia.
Markkinakadulta mukaan tarttui vielä joitain ostoksia ja hintakaan ei tuolla päätä huimannut. Kaupat syntyivät aina noin puolella alunperin kauppiaan pyytämästä hinnasta, joten tuolla markkinakadulla kannattaa aina muistaa tingata. Sade alkoi kuitenkin nopeasti kiihtyä, joten päätimme palata hotellin suojiin sadetta pitämään. Kävelymatkalla ostimme hieman juotavaa ja jäätelöt mukaamme ja lähdimme lepäilemään hotellille.
Moi!
VastaaPoistaOlemme lähdössä 1.2 filippiineille ja yksi kohteistamme on Palawanin saari ja siellä puerto princesa ja el nido. Blogissa oli paljon hyödyllistä tietoa meille, kiitos :)
Vielä sellaista kysyisin, että söittekö malarialääkitystä?
Pia
Moi! Meillä oli kyllä malariatabletit, joita popsimme. Tosin hyttysiä, jotka tautia voisivat levittää, emme tuolla El Nidossa nähneet yhtään, joten malarialääkitys taisi olla hätävarjelun liiottelua. No, vara ei venettä kaada ja toisaalta malaria on sen verran tympeä tauti, ettei sen kanssa kannata ottaa turhia riskejä?
VastaaPoista