Mihin täst sit ollenkka lähretä?

Oulu, Suomi. Rapsakka pakkaskeli, -9 astetta, Lomafiilis 85%

Taas sitä mennään. Vuoden 2012 talviloman matkakertomus alkaa keskeltä kylmää ja vähitellen lumeen verhoutuvaa pohjois-suomalaista arkea. Arkea, jonka keskellä Suomi valmistautuu kasvavalla tohinalla joulun viettoon. Itsenäisyyspäivää vietettiin jälleen muutama päivä sitten ja taas suuri osa suomalaisista tuijotti turhankin tutuksi käyneen Tuntemattoman sotilaan jälkeen televisiosta sitä, kuinka valtakunnan kerma ja silmäätekevät tanssahtelivat koreissa kamareissa ja kauniissa koltuissa monien meidän iloksi ja toki joidenkin pieneksi harmiksikin.

Itsenäisen Suomen suurin ongelma yhden päivän ajan vaikutti olevan se, voiko Väinö Linnan klassikkoteoksen legendaarista ja alkuperäistä elokuvaversiota esittää liian aikaisin keskellä parasta iltapäivää ilman, ettei samalla saastuteta nuorisomme mieltä pysyvästi. Olisihan se kamalaa, jos nykyajan piltit oppisivat esimerkiksi joitain noista hienoista elämänviisauksista, joita Linna mestariteoksessaan viljeli varsin runsaskätisesti. Vai eikös nykypäivään muka sovi Koskelan hieno ajatus elämän tärkeiden asioiden priorisoimisesta tyyliin: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat". Tai vaikkapa saman hahmon suuhun istutettu lause kiireen tärkeydestä elämässä: "Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita." :)

Itse luin kyseisen Väinö Linnan teoksen ensimmäisen kerran jo hyvissä ajoin ennen teini-ikää ja televisiostakin teosta oli tullut seurattua pikkupoikana moneen otteeseen, mutta tämän hullumpaa ei minustakaan kaikesta sotahulluttelun seuraamisesta huolimatta tullut. Kenties juuri siksi tuntuukin aika hurjalta, jos nykypilteiltä yritetään kieltää kaikki elämänmakuinen ja -hajuinen kulttuurisisältö ennen täysikäisyyttä tai edes 15 vuoden ikää. Taisi olla tämäkin kohu eräänlainen myrsky vesilasissa jälleen, aivan kuin ei suurempia ongelmia maasta löytyisi?

Joka tapauksessa kaamos pukkaa taas karuna päälle ja edessä alkaa olla vuoden pisimmät ja pimeimmät vuorokaudet. Ainoa valonpilkahdus monessa perheessä onkin viimepäivinä ollut valmistautuminen joulun viettoon. Ainakin lapsiperheissä puuhataan lahjojen ja jouluruokien parissa, jotta edes pienimmillä olisi sitä aitoa joulutunnelmaa ja lämmintä joulun henkeä. Muuten todellista vanhanaikaista joulutunnelmaa voikin olla vaikea löytää, sillä kaiken aidon tukahduttava kaupallisuus ja keinotekoinen kertakäyttöjoulu on valitettavasti karua todellisuutta nykyään meilläkin täällä Suomessa. Vai miltä sellainen joulu kuulostaa, jossa kuusi on muovia, kinkku lähimarketin einestä, "lahjaton" puhelintilauspukki on puettuna tyynyillä topattuun punaiseen nuttuun ja perheen isäkin tursottaa jo toisen kossun kumarassa. Ihan suomalaiselta perusjoululta, eikös vain? ;)

Me Jaanan kanssa päätimme jo kesällä, että meidän joulustamme tulisi tänä vuonna jälleen hieman erilainen kuin monista aiemmista. Heinäkuussa Italian autoreissulta kotiuduttuamme aloimme nopeasti selailla nettiä siinä ajatuksessa, että joku mukava uusi paikka tulisi löytää seuraavan talven kaukomatkakohteeksi. Harkitsimme aluksi kohteeksi Vietnamia, jonne olimme aikoneet suunnata jo monena aikaisempana vuonna, mutta lopulta matkakohteeksi valikoitui eräs kiinnostava paikka Filippiineillä, josta emme olleet aiemmin edes kuulleet saatika haaveilleet.

Oletteko muuten koskaan katselleet netissä kuvia kristallinkirkkaaseen turkoosiin mereen laskeutuvista koskemattomista hiekkarannoista ja rannan ylle laskeutuvista palmupuista? Sellaisia postikorttimaisemia alkoi tulla yhä enemmän eteen nettiä selatessa ja lopulta erään aivan huippu-upean kuvan kohdalla oli pakko alkaa selvittämään missä tuo kuva oli otettu. Ainoa viite paikasta oli kuvaan kirjoitettu nimi "El Nido". Lyhyen googlaamisen jälkeen netin eri palstojen kirjoituksista alkoi muodostua käsitys huimaavan kauniista paikasta, jota useimmat siellä vierailleet kuvailivat yksinkertaisesti paratiisiksi. Itse Jacques Cousteau, joka varmaan on nähnyt varsin mittavasti maailmaa merentutkijana, oli nimennyt kohteen kauneimmaksi näkemäkseen paikaksi maan päällä, joten jotain tavallisuudesta poikkeavaa El Nidossa täytyi siis varsin ilmeisesti olla?

Niinpä päätimme hankkia joulukuulle lentoliput Hong Kongin kautta kohti Filippiinejä ja Palawanin saarta, missä toivon mukaan pääsisimme ihailemaan noita postikorttimaisemia El Nidossa ihan paikan päällä. Ja viettämään joulua täysin erilaisessa ympäristössä ilman kiirettä ja stressiä. Joulua kauniissa valossa snorklaillen ja sukellellen. Ja joulua ilman huolia lahjojen ostamisesta tai kinkun paistamisesta. Joulua Palawanilaisittain. Tulevat viikot tulevat nyt siis näyttämään, kuinka tuollainen trooppinen joulunvietto onnistuu ja minkälaisen joulufiiliksen tuolta kaukaa voi löytää.

Seuraavien viikkojen aikana kannattaa siis pysytellä linjoilla ja seurata blogia. Juttua, kuvia, panoraamoja ja videoita on tarkoitus synnyttää blogiin entiseen malliin aina nettiyhteyksien toimiessa. Malariatabletit on hommattuna, kameran muistikortit tyhjennettynä ja mieli viritettynä kohti uusia seikkailuja. Matka alkaa kun hyppäämme keskiviikkona Finnairin kyytiin kohti Aasiaa ja sen jälkeen perästä kuuluu!

Ja jos joku haluaa kurkistaa etukäteen, miltä tuolla El Nidossa oikeasti näyttää, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä jonkun aiemman vierailijan tekemä panoraama. Ainakin tuon perusteella pohjois-Palawanilta löytyy varsin kaunista valoa, etten sanoisi hyvin kaunista?