Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.

Angels City, Filippiinit. Kuumaa kyytiä kotia päin, 28 astetta, Lomafiilis 104%

Perjantaina heräsimme Corong Corong rannalla jo ennen herätyskellon soittoa yhä pimeyteen verhoutuneeseen tropiikkiin. Dave oli luvannut järjestää meille kyydin RORO-bussin lähtöpaikalle, joten ilman sen suurempia aamutoimia nostelimme viimeiset kamat laukkuihin ja rahjustimme pakaasien kanssa pihalle. Onneksi tricycle-kuski oli jo odottamassa meitä puutarhassa ja auttoi meitä vetämään laukut ylämäkeen tienvarteen mopon luokse. Dave ilmestyi myös vielä jostakin hyvästelemään meitä ja lyhyiden porinoiden jälkeen lähdimme ajamaan jälleen kerran melkoisen arveluttavasti pakatulla kolmiratasmoottoripyörällä kohti bussiasemaa. Välillä täällä Filippiineillä saa olla suorastaan kauhusta jäykkänä siitä, kulkevatko matkalaukut ehjinä mukana. Monet kolmipyöräkyydeistä ovat nimittäin niin ahtaita, että mahdumme itse hädin tuskin Jaanan kanssa sisälle kyytiin, mutta jollakin ihmeellisellä tavalla kuljettajat onnistuvat vielä sitomaan myös matkalaukutkin samaan pakettiin, milloin takatuupparille ja toisinaan myös mopotaksin katolle.

Bussiasemalle päästyämme RORO-bussi lähti liikkeelle täysin aikataulun mukaisesti kello kuuden aikaan ja selkärankaa rytkyttävä matkanteko alkoi. Betonitien päällystys oli lomamme aikana taas edennyt joitakin satoja metrejä, joten seuraavien tänne tulevien matkaajien osalta pahin pinnoittamattomalla tiellä ajelu onneksi loppuu pian.

Matkanteko sujui nyt toiseen suuntaan parin viikon takaista tulomatkaa nopeammin. Pientä hidastelua aiheutti itänaapurimaamme nuoren miehen kulinaristiset kokeilut. Venäläiskaveri nimittäin osti Roxasin pysähdyksen aikana jäätelöä sen näköiseltä polkupyöräjäätelökaupustelijalta, etten olisi itse tarjonnut noista kärryistä ostettua suuhunpantavaa edes omille koirillemme. Niinpä tovin aikaa matkaa jatkettuamme alkoi nuoren miehen vatsassa kuplimaan ja hetken päästä Dimitri puklasi jo muhevasti muovikassiin. Onneksi olimme vaihtaneet rikkinäisen selkänojan takia kertaalleen istuinpaikat pois aivan heidän edestään, joten aivan mehukkaimpia vatsahappohöyryjä ei tarvinnut kuitenkaan hengitellä, vaan saatoimme osaan ottavasti ja myötäeläen katsella hieman kauempaa miehen reippaina ryöpsäyksinä etenevää jäätelönautinnon jälkinäytöstä matkan edetessä kohti Puerto Princesaa.

Perillä San Josen bussiterminaalissa olimme yllättäen jo alle viiden ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen, joten ajomatka toiseen suuntaan oli lopulta yli tunnin lyhempi kuin pari viikkoa sitten toiseen suuntaan matkustettaessa. Nappasimme pikaisen vessakäynnin jälkeen jälleen kolmipyöräkyydin Puerto Princesan keskustaan ja pyysimme kuljettajaa ajamaan meidät johonkin hyvätasoiseen ravintolaan. Totta puhuen ja jos tarkkoja taas ollaan, niin meikäläiseltähän vessakäynti onnistui jopa bussiasemalla, mutta Jaanaa en enää sinne toista kertaa saanut, vaan hän jatkoi seurustelurakon kehittämistä koko matkan El Nidosta Puerto Princesaan saakka, joten tasokkaan ravintolan löytämiselle oli jo aika hyvä ja nopea syy. Rehellisesti täytyy kyllä todeta, että ainoastaan intialaisen junan vessassa olen nähnyt paskaisempia lattioita ja seiniä, sillä sen verran korkealle kaakeleille saastainen ja taatusti muhkeasti bakteereita kuhiseva virtsan ja sen toisen tuhdimman/löysemmän tavaran sekainen velli ulottui bussiaseman vessassa. Ja olivat vielä moisesta vessakokemuksesta vailla muutaman peson maksuakin. Vessakäynti sujui kuitenkin juuri ja juuri siedettävällä tavalla, kun vältti koskettamalla käsillään mihinkään ja käynnin jälkeen suurin piirtein kylpeytyi käsidesissä. :)

Onneksi tricycle-kuskimme kiikutti meidät Puerto Princesan keskustaan Shakey's nimiseen ravintolaan, missä Jaanakin pääsi viimein helpottamaan oloaan. Lento kohti Manilaa oli vasta illalla viiden jälkeen, joten meillä ei ollut varsinaisesti kiirettä minnekään. Niinpä päätimme nauttia lounasta pitkän kaavan mukaan ja syödä mussuttelimme pitkästä aikaa länsimaisen standardin mukaista evästä alku-, pää- ja jälkiruokineen samalla kunnollisesta ilmastoinnista ja siisteydestä nauttien. Totesimme ruokaa nauttiessamme yhteen ääneen, että vaikka elämä El Nidon hieman alkeellisissa kuvioissa olikin ollut ihan eksoottista ja jännittävää, niin olimme molemmat jo kaivanneet hieman enemmän mukavuuksia ja tasokkuutta. Aikansa kutakin, sano kissa kun akalla pöytää pyyhki…

Reilut pari tuntia ennen koneen lähtöä ajelimme jälleen triken kyydillä kentälle. Lento Manilaan sujui mukavasti ajallaan ja saavuimme NAIA:n lentokentän kolmosterminaaliin jopa hieman etuajassa. Onneksi löysimme netin kautta etukäteen varaamani kuljettajan helposti sisääntuloaulasta ja pääsimme saman tien jatkamaan henkilöautolla matkaa kohti Angels Cityä, missä ehtisimme käydä nukkumassa muutaman tunnin ennen seuraavan aamun lentoa Hong Kongiin. Iltayön ajomatka läpi perjantain ruuhkissa jumittavan metro-Manilan oli jälleen ihan "mielenkiintoinen" kokemus. Eipä olisi tullut pieneen pöljään mieleenkään lähteä autosta ulos pimeille kaduille haakuroimaan. Vuokra-auton tummennetut lasit tarjosivat onneksi lisäturvallisuuden tunnetta kyydissä istuttaessa. Manilassahan ei ole kovin harvinaista sekään, että ihmisiä kidnapataan tai ryöstetään suoraan autoista tai muualta, joten olimme varsin tyytyväisiä, kun pääsimme tuolta lähinnä melkoista painajaista muistuttavasta hornankattilasta pois huljakkaammin kulkevalle moottoritielle kohti Angels Cityä.

Enkelten kaupungissa olimme yllättäen jo alle kahden ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen Manilasta lähdettyämme. Tämä vapaakaupungin statuksen omaava paikkahan on kuuluisa lähinnä ilotyttökortteleistaan ja baarikaduistaan. Hotellille ajellessamme katselimme hieman hämmentyneinä menoa kaduilla. Meininki muistutti lähinnä jotain infernaalista thaimaalaista ilotyttökatua, missä monenikäiset länsimaiset miehet taluttelivat nuoria filippiinotyttöjä eri suuntiin ja kadunvarren kyltit välkkyivät monissa eri neonväreissä kaikkea kuviteltavissa olevaa seksiin ja erotiikkaan liittyvää hehkutellen. Jenkkien aikanaan Clarkissa olleen lentotukikohdan perintönä tullivapaassa kaupungissa kukoistaa nyt seksiturismi, joka näyttää voivan paksusti halvan alkoholin ja myös ilmeisen edullisen kaupallisen seksin ruokkimana. Myös polttoaine näyttäisi olevan täällä noin puolta edullisempaa ainakin dieselin osalta, kuten oheisesta kuvasta voi päätellä.

Olimme molemmat Jaanan kanssa sen verran poikki pitkän matkustuspäivän jäljiltä, että saavuttuamme Rumi Apartelle hotellille, kävimme vain pikaisesti suihkussa ja hyppäsimme saman tien nukkumaan. Aamulla jo heti kello seitsemän jälkeen olisi lento Hong Kongiin, joten kaikki saatavilla olevat unitunnit kannattaisi käyttää hyväksi lepäämiseen, jotta seuraavana päivänä jaksaisi taas edetä yhden hyppäyksen kohti kotimaata. Niinpä jälleen hyvää yötä Filippiineiltä. Tämän reissun viimeinen yö tässä maassa on menossa ja loma lipuu muutenkin hiljalleen kohti viimeisiä päiviä Aasiassa.