Sie ole nopea, mut älä hätähinen

El Nido, Palawan, Filippiinit. Kuumaa aurinkoista menoa, 31 astetta, Lomafiilis 101%

Nyt täällä El Nidossa ollaan vihdoinkin päästy kunnolla lomanvieton makuun ja niinpä meinasi muutama matkapäiväkirjan päivityskin jäädä kokonaan välistä. Vaan vieläpä tuota ehtii. Mihinkäs tässä on hätä, lomalla sentään?

Tiistaiaamuna saimme siis nukkua rauhassa ja pitkään, sillä yhteisestä päätöksestä olimme kytkeneet kännykän herätyskellot vihdoinkin pois päältä. Ja kun muutenkaan meillä ei ollut mitään kiirettä esimerkiksi aamiaiselle, niin nukkua posottelimme tyynesti liki yhteentoista saakka. Hieman ennen puoltapäivää kömmimme lopulta Greenviewsin ravintolaan jonkin sortin myöhäiselle aamiaiselle, jota jotkut fiksummat kutsuvat kuulemma brunssiksi. Itse mutustelin joka tapauksessa spaghetit kiduksiini ja Jaana tyytyi perinteisempää muna-pekoni-osastoon.

Greenviews Resortissa tuntuu olevan hyvin rento ja välitön tunnelma, joka toisaalta sopii kiireettömään lomanviettoon, mutta toisinaan esimerkiksi ruokaa joutuu ravintolassa odottamaan melkoisen pitkään. Pariin kertaan meille on jo käynyt niin, että toisen tilaama juoma tai annos on tullut hyvinkin nopeasti ja toista tilattua asiaa onkin sitten saanut odotella puolesta tunnista jopa tuntiin saakka. Nälkäisenä ja janoisena tuollainen odotus on kyllä anteeksiantamattoman pitkä aika ja muutenkin olisi asiallista ja kivaa, jos koko pöytäseurue saisi eväänsä kutakuinkin samaan aikaan.

Päätimme myöhäisen aamiaisen jälkeen ottaa myös loppupäivän rennosti ja niinpä iltapäivä kului Jaanan osalta riippumatossa kirjaa lueskellen sillä aikana kun itse jahtasin hotellin vehreässä puutarhassa kaiken maailman lentäviä ja mönkiviä otuksia. Onnistuin näkemään pienen hetken verran myös värikkään kolibrin, mutta nopeasti paikkaa vaihtavan vikkeläliikkeisen linnun kuvaaminen osoittautuikin hankalammaksi hommaksi. Lopputuloksen oli vain epätarkkoja ja huonosti sommiteltuja otoksia. Tuosta sisuuntuneena päätin, että ennen loman loppumista, tulee minulla kyllä olemaan ainakin yksi onnistunut kuva tuosta pikku siipiveikosta.

Onneksi puutarhassa riittää myös monenlaisia perhosia kuvattavaksi ja isoimmat niistä ovat suorastaan valtavia verrattuina kotimaassa näkemiimme versioihin. Bongasin kukkapensaista esimerkiksi yhden julmetun kokoisen perhosen, joka oli siipipinta-alaltaan huomattavasti suurempi kuin oma kämmeneni levitettynä. Perhoset Palawanilla ovat siis keskikokoisen suomalaisen linnun suuruusluokkaa, joten kyllä täällä helposti riittää kuvattavaa myös ensin mainittujen kolibrien lisäksi.

Yli 30 asteen helteessä tulee takuulla kuuma, viettipä aikaa sitten makoillen tai kameran kanssa riehuen, joten päätimme Jaanan kanssa, että nyt olisi sopiva aika pulahtaa tällä joululomalla ensimmäisen kerran uimaan Etelä-Kiinan mereen. Ranta Greenviews Resortin edessä on matala ja oheisesta panoraamasta saa varmaan jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka kauas rantaa pitkin joutuu kahlaamaan, ennen kuin edes takapuolensa saa kastautettua. Kävimme kuitenkin tepastelemassa sen verran kaukana ulapalla, että pääsimme kostautumaan kokonaan todella suolaisessa vedessä. Hyvältähän se tuntui ja virkisti kummasti melkoisesta veden lämpötilasta huolimatta.

Illalla ajelimme mutkan tricycle-kyydillä El Nidon kaupungissa, missä kävin jututtamassa Submariner-sukellusfirman omistajaa Ronny Oliwkaa, jonka kanssa minulla on suunnitelmissa suorittaa sukelluskurssi vielä tämän loman aikana. Sovimme Ronnyn kanssa aikatauluista ja kurssin kuvioista ja sen jälkeen kävimme vielä syömässä päivällisen eräässä El Nidon rantaravintoloista. Kovin myöhäiseen emme kuitenkaan voineet jäädä kaupunkiin kuppelehtimaan, sillä olimme jo päivällä varanneet seuraavaksi päiväksi saarihyppelyn.

Niinpä palasimme jo noin kymmenen maissa takaisin hotellille ja pakkasimme hieman kamoja valmiiksi seuraavan päivän veneretkeilyä varten. Saarihyppelyiden osalta luvassa on aakkossarjan ensimmäinen kirjan eli A.

Mutta siitä lisää huomenna, nyt nämä alkavat nukkumaan!