Mää ole vissi ahvena ku mul on köyry hartia

El Nido, Palawan, Filippiinit. Kevyttä yläpilveä ja auringonpaistetta, 30 astetta, Lomafiilis 122%

Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi saarihyppelyt ovat juuri sitä suosituinta ja tärkeintä ajanvietettä El Nidossa. Tämän paikan kaltaisissa maisemissa kun olisi suorastaan pyhäinhäväistystä olla tutustumatta Bacuitin alueen saariston erilaisiin paikkoihin ja nähtävyyksiin. Kaikki nuo kohteet ovat Corong-Corong rannalta katsottuna aivan käden ulottuvilla, joten miksi jäädä mökkiin mököttämään, kun voi myös viilettää veneellä turkoosilla ulapalla raikkaissa tuulissa?

Yksi hyvä syy lähteä aamuvarhaisella liikkeelle veneretkille on myös samalla hyvin käytännönläheinen. Ekoturismikohteena Palawanin saaren hallinto on päättänyt säännöstellä täällä sähkön kulutusta ja niinpä El Nidossa on käytössä energian osalta tiukka aikataulutus. Sähköä on saatavilla ainoastaan iltapäivän kello neljäntoista ja aamukuuden välisenä aikana ja muina aikoina on pakko selvitä ilman verkkovirtaa. Tiesimme tämän toki jo tänne lähtiessä, joten kovin suurta ongelmaa tuosta ei käytännössä ole kuitenkaan seurannut.

Kieltämättä on kuitenkin hieman normaalia kotimaista meininkiä haastavampaa huolehtia kaikkien sähköisten laitteiden toiminnasta, kun virtaa on saatavilla ainoastaan osan aikaa vuorokaudesta. Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että majoituspaikan ilmastointi lopettaa toimintansa aamukuudelta, ja että on myös muistettava huolehtia illan ja yön aikana siitä, että kaikki virtaa tarvitsevat laitteet tulee ladattua noina tunteina. Käytännössä  esimerkiksi kameran akut on pakko ladata saman tien retkiltä palattua, sillä koskaan ei voi olla sataprosenttisen varma milloin verkkovirtaa on seuraavan kerran saatavilla.

Sähkökatkokset tuntuvat olevan myös hyvin yleisiä tällä saarella. Äkkinäinen luulisi, että englantia kohtuullisen hyvin puhuvat filippiinot kutsuisivat noita katkoksia esimerkiksi black outeiksi, mutta jostain syystä sähkökatkoksille on täällä aivan oma eri värinen terminsä: Brown out. Älkää kysykö minulta mistä tuo termi on nimensä saanut, mutta näitä ruskeita katkoksia tuntuu täällä olevan aina muutaman päivän välein. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että osa hotelleista on hankkinut käyttöönsä generaattorit. jotka käynnistyvät, jos valtion tarjoama verkkovirta jostakin syystä katoaa kesken vilkkaimpien iltamenojen. Esimerkiksi Greenviews Resortissa tämä tarkoittaa sitä, että virtaa riittää vain välttämättömien toimintojen ylläpitämiseen, mutta esimerkiksi ilmastointi ei tuollaisten katkosten aikana toimi ollenkaan.

Perjantaina meillä oli siis sovitusti lähtö B-veneretkelle ja niinpä pakkailimme heti herättyämme snorklausvehkeet ja muut tarvittavat tamineet mukaamme ja lähdimme aamiaisen kautta rantaan odottamaan veneiden lähtöä. Hieman ennen kello yhdeksää olimme jo viilettämässä kovaa vauhtia kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa, missä  rantauduimme varsin mukavan näköiseen maisemaan. Ajoimme veneen aivan kapean kannaksen erottavien saarten väliin, missä hyppäsimme pois veneestä ja lähdimme kävelemään ylös kohti toisen saaren korkeinta kohtaa. Tuota saarien välissä mutkittelevaa hiekkaista kannasta kutsutaan täällä Snake Island -nimellä, ja kieltämättä ylhäältä katsottuna sen mutkitteleva muoto sopikin annetun nimen kanssa varsin osuvasti yhteen. Kuvasin tuolta paikalta myös kaksi panoraamaa: mäen päältä ja rannalta.

Kukkulalle kavuttuamme ja hetken aikaa maisemia ihailtuamme venettä kipparoiva kaveri neuvoi meidät takaisin pienen matkan päähän rannalle, missä pääsimme snorklaamaan suoraan rantaa ympäröivälle koralliriutalle mahtaviin vedenalaisiin maisemiin. Nähtävää riitti jälleen monenväristen korallien ja erilaisten värikkäiden kalojen muodossa. Olimmekin varsin tyytyväisiä vastikään hankittuihin silmälasivahvuuksilla varustettuihin maskeihin, joiden avulla vedenalainen maailma avautui aivan uudella ennennäkemättömän tarkalla tavalla.

Päivän veneretkellä kiertelimme hyvin monenlaisissa paikoissa. Eräällä saarella rantauduimme julman kokoisten karstikallioiden rajaamalle rannalle, missä piti ahtautua hädin tuskin kulkemiseen riittävästä ahtaasta aukosta sisään vuoren sisällä olevaan luolaan. Sisällä avautuikin huikean korkea hallimainen tila, jota kävin hämmästelemässä sillä välin kun Jaana nautiskeli uinnista luolan edessä olevalla puuterihiekkaisella biitsillä. Luolan katosta kuului muuten erikoinen sirisevä ääni, joka lähti siellä asustelevista sadoista lepakoista, jotka roikkuivat katossa päivälevolla päivän kuumimpien hetkien aikana.

Päivän kuluessa pääsimme snorklaamaan kolmeen eri otteeseen eri paikoissa ja vedenalaiset maisemat tuntuivat vain paranevan sitä myötä, miten retki eteni. Viimeisellä pysähdyspaikalla korallit ja muut vedenalaiset nähtävyydet olivat jo yhtään liioittelematta parhaita, mitä olemme Jaanan kanssa missään nähneet. Toki aiemmin meillä ei ole ollut käytössä omilla vahvuuksilla varustettuja maskeja, joten sekin voi osaltaan selittää sen, miksi snorklaaminen tuntui niin mahdottoman hauskalta ja antoisalta touhulta juuri noissa maisemissa. Oheisista kuvista saanee edes jonkinlaisen haalean käsityksen siitä, miltä tuolla veden alla näytti. Kuvasin veden alta myös melkoisen määrän videota, mutta näillä El Nidon hitailla nettiyhteyksillä taitaa olla turha yrittää ladata elävää kuvaa nettiin, joten nuo saavat jäädä odottamaan parempia aikoja ja nopeampia nettiyhteyksiä.

Veden alla snorklatessa näimme monia sellaisia mereneläviä, mitä emme ole aikaisemmin nähneet missään muualla kuin television luonto-ohjelmissa. Seurasin esimerkiksi itse tovin aikaa muutaman pullean, lähes kuution muotoisen kalan liikkumista korallien seassa, mutta valitettavasti en kyllä kyseisen otuksen nimeä osaa kertoa. Ehkäpä joku kaloja paremmin tunteva osaa nimetä viereisen kuvan fisukan?

Näyttävimmät kaloista loistivat suorastaan epäuskottavan kirkkaissa väreissä ja eivätpä korallitkaan jääneet juurikaan sen vaatimattomimmiksi väriloistossaan ja kirjavuudessaan. Oli mahtavaa seurata esimerkiksi vuokkokalojen touhua niiden puolustaessaan jälkikasvuaan paikalle ilmestyneiltä tunkeilijoilta. Samoin oli jännittävää katsella kameran näytön läpi erästä kalaa, joka teki lukuisia hämääviä hyökkäyksiä suoraan kohti kameran linssiä käyden välillä aivan kasvojeni edessä omaa reviiriään puolustaessaan. Vedenalaiskameran akkukin alkoi viimeisellä snorklauspaikalla takaisin rantaa kohti uitaessa vilkuttamaan punaisella. Lopulta kamera sammui virtojen loputtua ja tietysti juuri tuolloin mukanamme ollut venemies alkoi viittoilemaan minulle innokkaana jotain erikoista veden alla nähtyään. Potkaisin muutaman potkun räpylöillä ja suoraan allamme pohjan tuntumassa möllöttikin varsin vaikuttavan näköinen kala.

Harmittelin hetken aikaa sitä, että virta oli loppunut juuri erikoisimman merenelävän sattuessa kohdalle, mutta onneksi päätin kokeilla vielä kameran käynnistämistä ja ihmeekseni akku oli hetken aikaa levättyään kerännyt virtaa takaisin sen verran, että pääsin näppäämään pari kuvaa oheisesta isosta kalanmöllykästä. Kuva ei valitettavasti ole tarkin mahdollinen, mutta eiköhän siitä selviä ainakin kalan erikoinen väritys, joka näytti luonnossa vieläkin upeammalta.

Paluumatkalla takaisin Corong-Corong -rannalle totesimme yhteen ääneen Jaanan kanssa, että me molemmat olimme pitäneet aakkosten toisen kirjaimen mukaisesta retkestä jopa hieman enemmän kuin ensimmäisestä A-retkestä. Yhtään A-reissun maisemia väheksymättä oli pakko tunnustaa, että tärkeä osa El Nidon kauneudesta löytyy nimenomaan veden pinnan alta ja sitä ei pääse kunnolla näkemään, muuten kuin pukemalla snorklausvehkeet päälle ja lähtemällä saarihyppelyillä snorklaamiseen mukaan.

Illalla päivällisen jälkeen innostuimme istumaan hotellin baarissa normaalia pidempään, sillä juutuimme juttelemaan A-saarihyppelyllä tapaamamme mukavan slovenialaispariskunnan kanssa ja nyt tätä kirjoitellessa onkin hieman hontelo olo. Osasyynä lievään kankkusenpoikaseen lienevät muutamat illan aikana nautitut oluet ja paukut, joita innostuimme napsimaan mukavassa seurassa. Toivotammekin Brancolle ja Nizalle mukavaa loppulomaa Bacuitin saaristossa, sillä he olivat lähdössä seitsemäksi seuraavaksi päiväksi täysin omiin oloihin läheisten seutujen autioille saarille, missä takuulla pääsee rentoutumaan täydellisesti ilman sähköjä, nettiyhteyksiä tai puhelinverkkoja. Hieman kyllä moinen vetää kateelliseksi ;)

Nyt on kuitenkin parempi lopetella. Unta kuulaan ja huomenna taas uusia kuviota ja kujeita kehiin. Loma jatkuu mahtavana ja joulukin on jo ovella. Saapa nähdä osaako pukki tänne Palawanille?