Tuu sä hakeen leipäs päälle voita

El Nido, Palawan, Filippiinit. Puolipilvistä kesäkeliä, 31 astetta, Lomafiilis 110%

Sunnuntaiaamuna heti silmien avauduttua ensimmäinen kiinnostuksenaihe oli tietysti mahatautipotilaan olotila. Onneksi antibioottikuuri oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja Jaanan kunto oli jo lähes normaali. Niinpä lähdimme yhdessä aamupalalle, missä Jaana palautteli lisää voimia kehoonsa Tai-soupin ja teen avulla. Tai-soup on riisistä ja vihanneksista keitettyä maukasta keittoa, jossa on mukavasti sekä suoloja että sokereita energiaa kaipaavalle keholle. Itse tilasin aamupalaksi banaanipannukakkuja, mistä on tullut täällä ehdoton suosikkini.

Aamupalan jälkeen päätimme, että otamme vielä tämänkin päivän totaalisen rennosti ja keskitymme auringossa löhöilyyn ja itsemme hoitamiseen. Niinpä Jaana jatkoi kirjan lukemista välillä rannan riippukeinussa löhöillen ja välillä rantatuolissa itseään samalla grillaillen. Jaanalla on menossa tälle reissulle jo kolmas kirja, kun taas itse en ole kunnolla ehtinyt ensimmäistäkään aloittaa. Ja minä kun taas en muutenkaan varsinaisesti nauti itseni grillaamisesta hehkuvassa auringossa, niin päätin jälleen napata kameran kouraani ja lähdin kiertelemään Resortin puutarhaa lintuja ja perhosia etsien.

Törmäsin puutarhassa paikan omistajaan Daveen, joka oivallisesti taas opasti minut erääseen rauhalliseen aurinkoiseen nurkkaukseen, missä hän oli nähnyt tuolla alueella eniten upeita perhosia. Tuossa suojaisassa nurkkauksessa ei tarvinnutkaan kauaa turhaa päivystää, vaan hetken päästä olinkin ottanut muutamia aika mukavia kuvia Palawanin ainutlaatuisen näyttävistä perhosista. Ohessa muutama näyte siitä, kuinka mahtavissa väreissä täällä perhoset kilpaa loistavat. Joku onkin joskus oivallisesti kutsunut niitä lentäviksi kukiksi. Sain myös napattua toisen kohtuullisen onnistuneen kuvan Palawanin aurinkolinnusta, tällä kertaa enemmän kokonaan keltaisesta versiosta, joka löytyy isoimpana kuvana ylimpänä tässä blogipäivityksessä. Tirpusen nokassa näkyy jopa tippa mettä, mitä se juuri sekunti ennen kuvan ottoa lipitteli viereisestä kukasta!

Iltapäivällä päätimme jälleen lähteä viereiseen hierontapaikkaan hoitoihin ja pihaan astellessamme paikan omistava nainen tulikin innokkaana vastaan ja kertoi, että hän olikin jo kaipaillut meitä ja ihmetellyt, että emmekö enää tulekaan hänelle hoitoon. Kuultuaan, että katkos hieronnoissa olikin johtunut vain pienestä vatsataudin aiheuttamasta häiriöstä, nainen rauhoittui ja otti meidät taas tyytyväisinä vastaa hoitolansa lavereille. Tässä vaiheessa kannattaa kertoa eräs huvittava asia, joka täällä Filippiineillä on suorastaan pistänyt silmään tai esimerkiksi tässä tapauksessa korvaan, on paikallisten asukkaiden ja jopa asiakaspalvelua tekevien ihmisten viattoman avoin, jossain mielessä jopa hieman hölmö suhtautuminen länsimaisiin ihmisiin, joita he avoimesti kutsuvat nimellä "Whities".

Monenko hierontapalveluja kotimaassa tarjoavan ammattilaisen kannattaisi kertoa asiakkaalleen suoraan sitä tosiasiaa, että tämä on hoitajan mielestä iso ja lihava, ja että tämä olisi paljon seksikkäämpi, jos laihduttaisi reilusti itseään pienemmäksi? Olemme täällä saaneet kuulla jo useammalta hierojalta samat hieman kirvelevätkin totuuden sanat, mutta moiseen avoimuuteen tottumattomana ne silti kuulostavat hieman oudoilta. Saattaisi siinä ainakin suomalaiselta hierojalta loppua asiakkaat, jos tämä joka kerta haukkuisi asiakkaitaan läskeiksi, mutta täällä se ilmeisesti on ihan normaalia? Toisaalta, jos näillä paikallisilla eväillä eli riisikupilla ja vihanneksilla alkaisi itseään ravitsemaan ympäri vuoden, niin taatustihan sitä kohta olisi entinen Fat Whitie. :)

Illalla vähän ennen auringonlaskua lähdimme tricycle-kyydilla El Nidon kaupunkiin sovittamaan sukelluskamppeita seuraavana päivänä eli jouluaattona alkavaa sukelluskurssiani varten. Jouluaaton ohjelmasta onkin tulossa omalta osaltani varsin tavallisuudesta poikkeava, sillä tulen viettämään sen pääasiassa Etelä-Kiinan meren aalloissa ja jopa meren pohjassa. Jaana joutuukin viettämään aattopäivän sukellusleskenä lisää hieronnoissa makoillen, mutta illaksi olemme suunnitelleet osallistuvamme Greenviews Resortin järjestämään joulu-buffettiin.

Aatonaattoillan lopuksi nautimme päivällistä eräässä El Nidon rantaravintolassa ja Jaanallekin alkoi jo onneksi kelvata kunnon kiinteä eväs. Paistettua kalaa ja pizzaa nautittuamme nappasimme tricycle-kyydin takaisin Corong-Corong-biitsille ja painuimme pehkuihin. Seuraavana päivänä itselläni oli edessä Open Water Diver -kurssin aloitus, joka tietysti jo hieman jännitti mielessäni. Mutta siitä lisää seuraavassa matkablogipäivityksessä. Nämä Whitiekset alkava kuorsaamaan nyt. Hyvää yötä!

PS. Sukelluskurssin takia seuraavat blogipäivitykset saattavat vähän viivästyä, kun sieltä merenpohjasta on vähän kehnonlaiset nettiyhteydet. Mutta kunhan pinnalle päästään jälleen, niin lisää juttua ja kuvia on taas tiedossa.