Meit onkii puol miljoonaa ukkoo tiäl

Hong Kong. Kiva kesäsää, 22 astetta, puolipilvistä, Lomafiilis 98%

Perjantaiaamuun heräilimme jo hieman toipuneina viluisen lennon väsymyksen jäljiltä ja kehoa vaivanneet viimeisetkin vilunpuistatukset olivat saaneet kyytiä muutaman ennen nukkumaan asettumista nautitun mojovan yömyssyn avulla.

Hotellihuoneen ikkunaverhoa raotellessa alkoikin sieltä heti pilkistelemään aurinko, joka jostain puolipilvisen taivaan rakosista löysi tiensä pikkuruisen huoneemme sisään. Harbour-hotellin huone on tosi pieni ja lattialle ei esimerkiksi meinaa kunnolla saada mahdutettua meidän molempien matkalaukkuja yhtäaikaa auki ilman, ettei samalla luo melkoista esterataa, jonka yli joutuu pomppimaan kylpyhuoneeseen tai esimerkiksi huoneen ovelle kuljettaessa. Toisaalta emmepä me tänne ole hotellihuoneeseen tulleetkaan kyhjöttämään, joten tuosta ei nyt kannata sen suurempia murheita kantaa. Miljoonametropoliahan tänne on pysähdytty katselemaan.

Kävimme herättyämme syömässä hotellihuoneen hintaan kuuluneen aamiaisen ja siitä ei nyt myöskään kannata suurempia ylistyslauluja viritellä. Keitetyn kananmunan, kinkkusiivun, parin nakin ja paahtoleivän sekä banaanin voimin uskalsimme kuitenkin lähteä kävelemään kohti lähellä sijaitsevia Nathan Roadin kauppa-alueita, missä kävimme katsomassa mm. muutaman kameraliikkeen sijainnin paluumatkaa varten. Liikkeet löydettyämme ja hetken aikaa hintatasoa ihmeteltyämme nappasimme kadulta taksin, jota pyysimme viemään meidät Tsim Sha Tsuin lauttasatamaan, missä suunnittelimme hypätä lautan kyytiin ja matkustaa lyhyen laivamatkan Hong Kongin varsinaiselle pääsaarelle.

Edullisen noin reilun kolmen euron taksimaksun maksettuamme hyppäsimme Star-linesin lauttaterminaalin edessä kyydistä pois ja saman tien kimppuumme hyökkäsi Hop on, hop of -tyylisen bussifirman myyjä, joka onnistui myymään meille sellaisen paketin, jolla pääsisimme kiertämään yhden vuorokauden aikana tärkeimmät Hong Kongin nähtävyydet ilman, että missään tarvitsisi enää kaivella kuvetta erillisiä lippuja varten. Noin 35 euron hintaiseen lippuun sisältyi lautta- ja kiertoajelumaksujen lisäksi mm. lippu Hong Kongin saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle näköalatasanteelle kuljettavaan kaapelijunaan, joka on jo jostain 1800-luvulta saakka kuljettanut kävijöitä tuonne huimaavia näköaloja tarjoavalle paikalle.

Itse lauttamatka lahden yli pääsaarelle sujui nopeasti muutamassa minuutissa ja vilkkaasti liikennöidyllä vesireitillä tuntui käyvän koko ajan melkoinen vilske. Djonkkeja, matkustaja-aluksia ja monenlaisia proomuja kulki veden päällä eri suuntiin. Pääsaarelle päästyämme hyppäsimme bussifirman kaksikerroksisen kiertoajelubussin kyytiin ja lähdimme kiertoajelulle pilvenpiirtäjien juurella kierteleville kaduille.

Ihminen tunsi taas itsensä varsin pieneksi, kun ajelimme noiden pilviin kurottavien huimaavan korkeiden rakennusten vieritse. Samalla saimme kuunnella bussin äänentoistojärjestelmän kuulokkeiden avulla rautaisannoksen Hong Kongin historiaa. Olemme Jaanan kanssa alkaneet vähitellen tykästymään tämän kaltaisiin kiertoajelubusseihin, koska ne tarjoavat kätevän ja nopean tavan tutustua lyhyessäkin ajassa matkakohteeseen ja samalla korkealta kaksikerroksisen bussin avoimesta yläkerroksesta avautuu katuatasoa huomattavasti paremmat näköalat moniin paikkoihin ja suuntiin.

Hyppäsimme tovin ajeltuamme bussin kyydistä pois vuoren rinteen juurella olevalla kaapelijunan lähtöasemalla ja pienen jonotuksen jälkeen olimme jo nitisevän kaapelijunan kyydissä kohti vuoren huippua. Kaapelijuna kolisteli melkoisen jyrkästi ylöspäin ja samalla kyydissä olijat painuivat tiukasti vaunun puisten penkkien selkänojia varten. Noin kymmenen minuutin nousun jälkeen olimme jo ylhäällä ja maiseman nähtyämme totesimme, että nousu oli ehdottomasti kannattanut. Edessä avautuva maisema yli Hong Kongin pilvenpiirtäjien ja kauempana avautuva manner-Kiina tarjosivat kyllä näkymiä koko rahan edestä.

Aikamme maisemia ihailtuamme päätimme, että olisi lounaan aika ja lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa näköalatasanteen alapuolisista kerroksista. Lopulta löysimme muutaman kerroksen alempaa mukavan oloisen ravintolan, missä tilasimme kymmenen suosituimman annoksen listalta sen ykkösvaihtoehdon eli kanaa, riisiä ja lihakeittoa. Lihakeitto muistutti yllättävän paljon suomalaista palvilihakeittoa ja kanansiivut maistuivat todella maukkailta, kun niitä kostutteli annoksen mukana tuotuihin kastikkeisiin. Annoksen kruunasi sitruunaruoholla pehmeästi maustettu samettisen makuinen riisi. Olipahan vaan hyvää ruokaa taas.

Lounaan jälkeen ajelimme kaapelijunalla takaisin vuoren juurelle ja hyppäsimme jälleen kiertoajelubussin kyytiin. Matka jatkui taas totuttuun tapaan selostusta kuunnellen ja nähtävyyksiä katsellen. Yllätykseksemme kello oli kuitenkin kiiruhtanut huomaamattamme jo lähes viiteen, joten päätimme jäädä lauttasataman kohdalla jälleen bussin kyydistä pois ja palata Kowloonin puolelle ennen pimeän tuloa.

Tsim Sha Tsuin satamaan päästyämme jäimme odottamaan pimeän laskeutumista tuhansien muiden turistien lailla ja hetken päästä laskeutuva pimeys palkitsi odotuksemme ruhtinaallisesti. Hong Kongin pääsaaren lukuisten pilvenpiirtäjien valot alkoivat loistaa lahden yli mantereelle ja pimeyteen nousi silmiemme eteen upea valojen muodostama mosaiikki, jota muiden turistien lailla ihailimme ja valokuvasimme. Siinä sitä nyt oli, kaunista valoa. Ihmisen tekemänä keinotekoisena luomuksena, mutta yhtä kaikki vaikuttavana ja mieleenpainuvana.

Aikamme valomerta ihailtuamme lähdimme etsimään taksikyytiä Mong Kokiin hotellillemme ja pienen jonotuksen jälkeen olimme matkalle yöpymispaikkaan. Nyt ei sitten muuta kuin jotain pientä iltapalaa ja ajoissa nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys ja lento Filippiineille. Lämpötila ja lomafiilis on varmassa nousussa. Mutta siitä lisää seuraavissa blogipäivityksissä. Hong Kong hiljenee tältä päivältä. Palataan Palawanilta!

PS. Ja taitaa täällä hieman enemmän kuin puoli miljoona ukkoa ja akkaa olla!