Tuonne myö männää koht

Puerto Princesa, Palawan, Filippiinit. Nyt kyllä tarkenee, 32 astetta, helevatan kuuma, Lomafiilis 99,5%

Sunnuntaiaamu Puerto Princesa Cityssä käynnistyi heleällä trooppisten lintujen sirkutuksella ja auringon vilahtelulla verhojen raosta. Jossain vaiheessa aamuyötä tajunnan rajamailla käydessä olin kyllä havahtunut myös nurkkakunnan kukkojen kiekumiseen, mutta onneksi makeat unet jatkuivat muuten sen suuremmitta keskeytyksettä lähes yhdeksään saakka. Eli eipä noista kukoista isompaa harmia ollut ja ainahan tuollaisille kaakattajille voi kostaa tilaamalla seuraavalla aterialla jotain kanaruokaa, jos meteli alkaa liikaa häiritsemään. Kukkoa viinissä tai vaikka friteerattua kananpoikaa, alkaa se sitten kukollakin läski tummenemaan :)

Aamutoimien jälkeen päätimme lähteä tricycle-kyydillä Puerto Princesan keskustaan pankkiautomaattia etsimään ja tarkoitus oli samalla nauttia kylillä jonkin sortin brunssia. Mielestämme Puerto Princesasta voi aivan hyvin käyttää nimeä kylä, sillä kaupungin keskustan katuja kolutessa on vaikea uskoa, että nyt ollaan n. 200 000 asukkaan kaupungissa. Kaupunki on lähinnä matalasti rakennettua maaseutumaista aluetta, tosin aivan keskustassa on hieman isompi alue useampikerroksisia rakennuksia. Ja jos joku Pudasjärvi kelpaa kaupungiksi, niin siinä se Puerto Princesakin menee samoilla tulilla. Onpahan täällä ainakin väkeä enemmän.

Pankkiautomaatin löytäminen oli meille siksikin tärkeää, ettei huomisen matkustamisen jälkeen El Nidosta enää moisia rahannostomahdollisuuksia kuulemma löydy, vaan siellä on sitten pärjättävä lähinnä käteisellä. Tosin jostakin liikkeestä kuulemma onnistuu tuollakin nostaa käteistä myös luottokortilta, mutta ilmeisesti melkoisen komission kera.

Puerto Princesassa ei siis ole takseja. Sen sijaan kadut ovat täynnä kolmipyöräisiä moottoripyörän rungon ympärille kötöstettyjä sivuvaunuvirityksiä, joita paikalliset kutsuvan tricycle-nimellä. Olitpa missä päin kaupunkia tahansa, niin noita kolmipyöräisiä viilettää aina hetken päästä ohi ja kättä nostamalla saa vapaan vermeen pysäytettyä kyytiä varten. Missään hinnan kirossa ei ajelu kolmipyöräisellä ole, sillä esimerkiksi noin kymmenen minuutin matka Hibiscus Garden Innin pihasta Puerto Princesan keskustaan maksaa 10 pesoa henkeä kohden, mikä lienee jotakin hieman alle 20 senttiä euro-valuutassa. Enempää ei ainakaan kannata maksaa, vaikka kyllä nuo kuljettajat joka kerta parhaansa yrittävät, jos vaikka vasta paikkakunnalle saapunut turisti erehtyisi alkuhuumassa enemmän maksamaan.

Keskustaan päästyämme yritin nostaa neljästä eri automaatista rahaa Visa-kortilla, mutta vasta viides automaatti suostui lopulta antamaan käteistä ulos. Kaikki muut koneet antoivat kyllä edetä siihen saakka, kunnes pääsin valitsemaan nostettavan summan, mutta sitten ne kaikki ilmoittivat, ettei kortillani ole muka lupaa nostaa käteistä kyseisistä automaateista. Onneksi rahan nosto kuitenkin lopulta onnistui ja niinpä pääsimme syömään myöhennettyä aamupalaa erään ostoskeskuksen pikku ravintolaan.

Aluksi kiskaisimme janoisina vesimeloni-smoothiet ja perään vielä limpparit päälle. Lämpötila oli jo tuolloin yhdentoista maissa komeasti yli kolmenkymmenen, joten hiki puski pintaan ja janotus oli pankkiautomaatteja kierrellessä päässyt kasvamaan kovaksi. Janon sammututtamme päätimme tilata samaan laskuun vielä molemmille lounasannokset. Jaana valitsi riisiä paistetun kalan kera ja itse päädyin lappamaan sisuksiin huikean maukkaita lihapullia myöskin riisin kera. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka ne kuuluisat mummon lihapullat aina oman arvostuksensa ansaitsevatkin, niin enpä ole monesti yhtä maukkaita lihapalleroita päässyt mutustelemaan. Annokseen kuului vielä tuoremehua ja jääteet, joiden jälkeen olimme jälleen vatsat kupurallaan tyytyväisiä ja valmiita jatkamaan matkaa. Hyvä ruoka - parempi mieli! :)

Hauskinta lounaan nauttimisessa oli toki vielä se, että laskua maksaessa tiskille ei tarvinnut latoa seteleitä kuin alle viiden euron edestä kahden hengen hyvistä ruoista ja runsaista huomista, mikä viimeistään todisti monen täällä vierailleen kertomukset toteen: syöminen ja juominen on Filippiineillä todellakin melkoisen edullista touhua.

Brunssin jälkeen nappasimme tricycle-kyydin takaisin hotellille ja tilasimme hierojan hotellihuoneeseen.
Jaana pääsi nyt viimeinkin hierotuttamaan kipeytyneitä lihaksiaan sydämensä kyllyydestä kahden tunnin ajaksi ja sillä välin kävin itse ajelemassa kolmirattaisella uuden lenkin Puerto Princesan suurimmalla ostoskeskuksella. NCCC-ostarilta tein pieniä eväshankintoja seuraavan päivän bussimatkaa varten. Maanantainahan meillä on edessä tämän reissun menomatkan viimeinen etappi ja suunnitelmien mukaan olemme huomenna illalla perillä päämäärässämme eli El Nidon kylässä.

Ostosreissulta palattuani hieroja oli juuri lopettelemassa Jaanan käsittelyä ja kun tyttö kerran lupasi, että häneltä löytyisi vielä riittävästi voimia tunnin kovakätistä hierontaa varten myös minulle, niin heitin itseni miltei ilkosilleen ja annoin nuoren neidin jatkaa valkoisen lihan vatvomista. Jaana olikin varsin tyytyväinen saamaansa pitkään hierontasessioon, eikä itsellänikään auttanut, kuin voihkia osin tuskasta ja osin tyytyväisyydestä, kun tyttö taitavasti naksautteli, paineli, puristeli ja läpsytteli lihojani, läskejäni ja luitani kunnon perinteisiä itämaisia hierontaperiaatteita kunnioittaen.

Maksettuani tytölle kolmen tunnin ahkerasta ja taitavasta hieronnasta vajaat 20 euroa päätimme Jaanan kanssa lähteä vielä kerran ostoksille kylän pintaan ja niinpä edessä oli taas ajelu tricyclellä. Kävimme vielä täydentämässä varastoja El Nidoa varten muutamilla puuttuvilla tarvikkeilla ja palasimme illan jo pimentyessä takaisin hotellille laukkuja pakkaamaan. Pakkailun ohessa kävimme syömässä vielä päivällisen hotellin ravintolassa, minkä jälkeen olimmekin valmiita aikaisille unille. Huomenna on nimittäin oltava taas liikkeellä jo liki ennen kukonlaulua, jos mielimme olla ennen pimeän tuloa perillä El Nidossa.

Odotukset tulevasta loppulomasta ovat siis korkealla. Paratiisimaiset maisemat ja kaunis valo odottavat toivottavasti meitä El Nidossa. Tätä on odotettu pitkään ja hartaasti koko syksyn. Mutta huomenna näistä lisää, kunhan päästään uusiin maisemiin. Siihen saakka hyvää yötä!