Yhtä puuttuu sano piru kun kusiaisia luki

Hong Kong. Kepeä kesäkeli, 21 astetta, puolipilvistä, Lomafiilis 97%

Mitäs yhtä meillä täällä nyt muka sitten puuttuu? No, jos oikein umpirehellisiksi ja avoimiksi aletaan, niin ainakin kahta asiaa täällä Hong Kongissa matkan ensimmäistä "virallista" blogipäivitystä kirjoitellessa jää oikeastaan uupumaan. Nimittäin vilua ja nälkää. Vilusta jouduimme hieman harmittavasti kärsimään keskiviikkona Oulusta Helsingin kautta Hong Kongiin johtaneen lentourakoinnin aikana. Kotimaan lento sujui kyllä ihan mallikkaasti ja konekin oli Helsingissä vain noin puolisen tuntia myöhässä, mutta kun tulomatkan pisin siivu Helsinki-Vantaalta kohti Kiinaa alkoi, jouduimme valitettavasti istumaan Finnairin Airbussiin sellaiselle penkkirivistölle heti business-luokan jälkeen, mihin ei lukuisista pyynnöistä ja huomautuksista huolimatta tuntunut saavan millään riittävästi lämpöä lentokoneen ilmastointijärjestelmästä.

Harvemmin sitä on tosiaan tullut pipo päässä ja liki parta huurussa matkustettua kohti etelän lomaa, mutta nyt oli pakko kääriytyä kaikkiin saatavilla oleviin tamineisiin ja koittaa pysyä edes jotenkin lämpimänä. Henkilökunta yritti kyllä säätää koneen ilmastointia kuntoon sillä seurauksella, että heti meistä seuraavasta penkkirivistöstä eteenpäin olevat verhojen takana ruhtinaallisilla premium-paikoilla istuvat ihmiset joutuivat hikoilemaan noin 30 asteen lämpötilassa ja siitä huolimatta meillä muutaman penkirivistön economy-luokan matkustajilla oli melkoisen vilpoista kyytiä koneen kiitäessä Siperian arojen ja Mongolian niittyjen yläpuolella. Koska kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ei edes istuinpaikkoja voinut vaihtaa sellaiseen osaan konetta, missä olisi ollut lämpimämpää. Onneksi ilmastointivika kohteli jossakin mielessä kaikkia matkustajia tasapuolisesti, sillä ei moninkertaisesti lipustaan maksaneilla premium-luokan matkustajillakaan kovin vänkää varmaan ollut hiestä märkänä istuskellessaan, kun toisaalla osa matkustajista hytisi kylmissään.

Jotenkuten puolijäässä ja unensekaisessa horroksessa hytisten matka kuitenkin taittui ja lopulta pohjois-Kiinan yläpuolella matkustamosta vastaava lentoemäntien esimies päätti kääntää sen varmimman lämmityksen päälle ja alkoi tarjoilemaan meille sisäisiä villapuseroita lukuisten anteeksipyyntöjen kera. Suunnilleen samoihin aikoihin lentäjät saivat ilmeisesti Helsingistä saatujen ohjeiden mukaisesti lopulta lämmönkin ohjautumaan myös meille tavallisen proletaarin matkustajille, joten lentomatkan loppuosuus sujui kohtuullisen rennoissa tunnelmissa Iittalan upeista laseista konjakkia siemaillen ja aamupalasta nauttien. Jos oli ollut hetki sitten hieman kylmä, niin eipä tarvinnut enää palella ja nauttia kylmää kaljaa muovimukeista!

Perillä Hong Kongissa kone oli lopulta puoli viideltä iltapäivällä paikallista aikaa ja onneksemme löysimme laukkuhihnalta myös Oulussa Finnairin kyytiin luovutetut laukkumme. Maahantulokaavakkeita täytellessä hieman ikääntyneempi tullivirkailija tuli kyselemään meiltä kiinnostuneena mistä maasta olimme kotoisin ja kuultuaan sen, että olemme Suomesta, tahtoi hän välttämättä innokkaasti tietää, millainen oli hänen aikoinaan suomalaisilta ystäviltään saama kutsumanimi. Mies rauhoittui kyllä, kun kerroimme, että Esko on Suomessa hyvin perinteinen ja arvostettu miehen nimi.  Heppu kertoi, että oli takavuosina vieraillutkin Suomessa muutamaan otteeseen ja kehui Suomen huumaavan kaunista luontoa. Me taas kerroimme hänelle, että tulimme itse etsimään toisenlaista kauneutta täältä Aasiasta. Niin se vaan maailma muuttuu, Eskoseni :)

Ostimme heti Hong Kongin kentän ulosmenohallista liput MTR-junaan, jolla huristelimme noin 20 minuutin matkan Kowloonin asemalle, mistä jatkoimme jo laskeutuneessa pimeydessä taksilla lyhyen matkan Mong Kokin kaupunginosassa sijaitsevaan Harbour-hotelliin. Hotelli sijaitsee parin korttelin päässä Kowloonia halkovalta Nathan Roadilta ja monet suuret ostoskeskukset ja markkinapaikat sijaitsevat aivan kävelymatkan päässä majoituspaikasta. Pimenevässä miljoonakaupungin illassa kirjauduimme hotelliin sisään ja survouduimme matkalaukkuinemme pienehköön hotellihuoneeseen. Sinänsä siisti hotellihuone oli ihan positiivinen yllätys ja pienestä koostaan huolimatta tulemme siinä seuraavat pari yötä viettämään varmasti varsin kivuttomasti. Ja ainakin majoituksen hintaan kuuluva netti tuntuu toimivan kohtuullisen hyvin.

Niin ja nälästäkään ei tarvitse enää kärsiä. Kävimme nimittäin nautiskelemassa iltakävelyn yhteydessä loistavan makuiset riisi-härkä-rapu -eväät läheisessä thaimaalaisessa ravintolassa muutaman Singhan kyydittäminä. Kunnon tulista aasialaista mättöä ja muikean makuista thaikkubisseä. Tämähän alkaa lopultakin taas maistumaan oikealta lomalta. Näiltä pikku piruilta ei siis nyt puutu enää mitään. Ei edes sitä yhtä otsikossa mainittua kusiaista, sillä missään kusiaispesässä tuskin käy sen kummempaa kuhinaa kuin täällä miljoonakaupungin sydämessä.

Huomenna aiomme kierrellä Hong Kongin nähtävyyksiä ja katsella kaupunkia vähän paremmin. Pitkän lentomatkan jälkeen on aina vähän kuin pölkyllä päähän lyöty olo ja varsinkin tuollainen kylmän kanssa kipristely verotti tavallisesta enemmänkin voimia. Joten nyt koisimaan, että jaksaa huomenna katsella kaupunkia uusin kirkkain silmin. Loma on vasta alkumetreillä ja fiilikset lupaavassa nousussa. Hyvää yötä!