Mutta kas, kas, kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että...

Hong Kong. Jäähdyttelyä vesisateessa, 9 astetta, Lomafiilis 100%

Sunnuntai oli joulukuisen lomareissumme viimeinen aamu ulkomailla. Sääennusteet olivat luvanneet Hongkongiin melkoisen vilpakkaa keliä, sillä lähestyvä tammikuu oli tuomassa mukanaan myös vuoden kylmimmät päivät, jotka yleensä tuolla seudulla sattuvat juuri vuodenvaihteeseen.

Säätilan muutoksen saattoi huomata helposti myös katukuvasta, sillä reilun parin viikon takaiseen verrattuna paikallisten pukeutuminen oli muuttunut selkeästi lämpimämmäksi. Hongkongilaiset, joita tosiaan viikonlopun ja juuri alkaneiden alennusmyyntien takia tuntui liikkuvan kaduilla suorastaan käsittämättöminä massoina, olivat selkeästi pukeutuneet aiemmin näkemäämme lämpimämpiin talvitamineisiin. Pipoihin, toppatakkeihin ja talvikenkiin somistautuneet kiinalaiset tosin erosivat meikäläisestä talvipukeutumistyylistä siinä, että esimerkiksi monet nuoret naiset juoksivat muuten ihan tolkun näköisissä talvitamineissa, mutta vesirajahame ja verkkosukkahousut eivät kyllä välttämättä olleet se lämpimin vaihtoehto jalkojen ja persauksen tarkenemista ajatellen. Tyyli ennen terveyttä taitaa olla myös tämän miljoonakaupungin pukeutumisen motto?

Aamupalalla kävimme 24 tuntia vuorokaudessa avoinna olevassa McDonald'sin kahvilassa. Eli aivan täysin emme onnistuneet tälläkään reissulla mäkkäriä välttämään, mutta aivan hampurilaislinjalle ei ruokailu tuolla kuitenkaan mennyt, sillä aamiaiseksi popsimme jotain ihmeellistä hongkongilaista versioita aamupalasta, johon kuului mm. röstiperunoita ja jollain kaukaisella tavalla porilaisia muistuttavia makkarasämpylöitä. Kyllä tuollakin nälkä siirtyi ja jotenkin oli myös ihan hyvää vaihtelua esim. filippiiniläisiin riisipöperöihin.

Kävimme vielä sunnuntainakin tekemässä viimeisiä tuliaisostoksia Mongkokin kauppakortteleissa ja sillä aikana, kun itse innostuin tonkimaan monikerroksisen Mongkok Computer Centerin huimaavia tietokone-, tabletti- ja elektroniikkaroinavalikoimia, päätti Jaana istahtaa toviksi aikaa jalka- ja niskahierontaan erääseen kadun varren liikkeeseen. Jaanan saadessa rivakkakätistä hierontaa löysin tuliaisiksi koiranhoitajille mm. edullisen seitsemän tuuman tablettitietokoneen. Hongkongiin näytetään rahdattavan rekkakuormittain edullista tietotekniikkaa mannerkiinan puolen tehtaista, joten esim. tablettien hinnat lähtivät aivan muutamasta kympistä ylöspäin ja jo sadalla eurolla löytyi tuolta erittäin asiallisen oloinen Android-tablettitietokone kaikilla herkuilla ja jopa suomenkielisellä uusimmalla käyttöjärjestelmällä varustettuna.

Kirjauduimme hieman ennen puoltapäivää ulos hotellista ja jätimme laukut hotellin respan vartioitaviksi siksi aikaa, kun vielä piipahdimme reissun viimeisille kävelyille Mongkokin sydämeen. Hotellin ympäristö ja kauppakorttelit olivat jo käyneet mukavasti tutuiksi muutamien kävelyreissujen aikana, joten tuolla oli ihan mukavaa tepastella ja katsella samalla kadun vilinää ja melskettä, varsinkin kun tiesi, että parin päivän päästä ei edessä olisi kuin lumisen karuja oululaisia maisemia.

Illalla otimme kadulta lennosta taksin, jonka kyydissä ajelimme kamppeidemme kera Hongkongin kansainväliselle lentokentälle odottelemaan heti puolen yön jälkeen lähtevää Finnairin lentoa Helsinkiin. Koneen lähtöä odotellessamme kävimme tasaamassa laukkuihin pakkaamamme tavarat matkalaukkuvaakan avulla siten, että molempien laukkujen paino jäi kutakuinkin alle painorajojen.

Kävimme myös syömässä iltapalaksi eräässä lentokentän ravintolassa friteerattuja kananpaloja, mutta ruokailunautinto kärsi hieman vieressämme ruokailleiden intialaisten liikemiesten äänekkäästä evästelystä. En tiedä kuuluuko intialaiseen ruokapöytätapoihin tosiaankin noin äänekäs ruokaileminen, mutta isoäänisen mässyttämisen ja mussuttamisen lisäksi joka väliin päästettyjen leijonan karjaisuja muistuttavien röyhtäysten lisäksi ei naapuripöydän herrojen syömisestä jäänyt uupumaan kuin kenties reilut piereskelyn äänet, mitkä tosin saattoivat nekin olla osana aterioinnin äänimaailmaa, mutta onneksi jäivät sitten kenties röyhtäilyjen ja muun äänekkäämmän ähkimisen peittämiksi?

Lentomatkasta kotimaahan ei nyt sitten olekaan paljoa kerrottavaa. Pääasiassa yö kului nukkuen ja onneksi lentokoneen lämpötila oli nyt kohdillaan. Niinpä uni maitti mukavasti ja heräilimme vasta kellon ollessa Suomen aikaa jossain aamuneljän tienoilla. Kovasta vastatuulesta huolimatta Finnairin lentäjät onnistuivat pysymään mukavasti aikataulussa ja niinpä laskeuduimme uuden vuoden aattoon valmistautuvaan Helsinkiin jopa muutaman minuutin ennen aikataulun mukaista aikaa.

Olimme selvittäneet laukut Hongkongissa suoraan Ouluun saakka, joten niinpä meidän ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista Helsingissä sen enempää. Jatkolentoa Ouluun odotellessamme istahdimme virkeinä aamukaljoille kentän pubiin ja juttelimme vielä kuluneiden lomapäivien tunnelmista ja tapahtumista. Tuntui tosi mukavalta olla taas kotimaassa, joten päätimme vielä napata myös yhdet salmarit kotiinpaluun ja edessä olevan uuden vuoden kunniaksi.

Jatkolento Ouluun lähti parin tunnin odottelun jälkeen ajallaan ja kun Ouluun saavuttuamme löysimme vielä Hongkongissa matkaan laittamamme matkalaukutkin ehjinä hihnalta, niin reissu alkoi olla mukavasti paketissa. Koiran hoitajat olivat meitä sovitusti vastassa ja reilun 20 minuutin ajon jälkeen olimme jo kotipihassa. Matkalla tosin pysähdyimme Oulunsalon kauppakeskuksessa, mistä ostimme jääkaappiin täydennystä ja onneksi pihalla sattui olemaan myös paikallinen kalakauppias myymässä juuri aamulla paistamiaan muikkuja. Ja kylläpä paistetut muikut maistuivatkin hyviltä, eikä tullut enää yhtään ikävä grillattua Lapu Lapua tai Maya Mayaa, joita niitäkin olimme maistelleet vastikään Palawanilla.

Koirien riemu kotona oli taas melkoisen rajatonta. Molemmat karvaotukset päästivät ilmoille sellaisen volinan ja riehkasun, että varmasti tiesimme, että heilläkin oli ollut meitä ikävä. Märäksi nuoltujen naamojen ja reipasotteisten halailujen jälkeen pääsimme onneksi nostelemaan matkalaukut sisälle ja asettumaan pitkästä aikaa taas omaan kotiin taloksi.

Että sellainen reissu tällä kertaa. Kovasti ja paljon kaunista valoa, huiman upeita maisemia, elämän kontrastia ja mahtavia uusia kokemuksia. Runsaasti syitä sille, miksi kannatti lähteä.

Pahoittelen, että näissä viimeisissä blogipäivityksissä vierähti turhan paljon aikaa. Kummasti se tuo arki vaan vie mehut, kun hyppää täydestä lomafiiliksestä suoraan takaisin työelämään. Yritän vielä lähiaikoina puristaa tiivistelmän matkan tunnelmista, kunhan toivumme tästä aikaerosta. Juuri nyt tuntuu, ettei elimistö meinaa millään palautua suomalaiseen vuorokausirytmiin, vaan se on jostakin syystä jämähtänyt tuonne aasialaisille kellotauluille. Mutta kyllä tämä tästä...